Perheen yhteinen joulukalenteri: tekemistä jokaiselle päivälle ennen joulua

Tänä vuonna halusin yhdistää joulukalenteriin kaksi asiaa: yhdessäolon ja vähäisen vaivannäön. Halusin tehdä kalenterin, jonka luukuista aukeaisi yhteistä tekemistä lapsille ja aikuisille. Jotakin sellaista, joka kuljettaisi meitä joka päivä joulua kohti ilman stressiä. Sellaista, jonka järjestäminen ei vaatisi minulta juurikaan ylimääräistä vaivaa. Niinpä päätin, että tänä vuonna teen puuhakalenterin, jonka luukuista paljastuu asioita, joita muutenkin tekisimme joulukuussa. 

Lapset saavat joka päivä tontulta kirjeen sekä joinakin päivinä kirjeeseen liittyvän esineen.  Luukkujen järjestyksen voin valita sen mukaan, millainen tekeminen sopisi seuraavalle päivälle mm. sään tai ajankäytön puitteissa. Alla listattuna joulukalenterimme puuhat teeman mukaan.



Kotiin liittyvät joulupuuhat 


Kodin koristelu jouluiseksi

Tämän luukun päivänä kaivamme joulukoristeet esiin ja asetamme ne paikoilleen. Tonttu kertoo meille kirjeessään, miten Korvatunturilla koristellaan mökit jouluun ja millaisia joulukoristeita on. Luukusta löytyy myös jokin meidän joulukoristeemme. 

Joulukoristeen tai joulukukan ostaminen

Tästä luukusta paljastuu kirje, jossa tonttu kertoo ihastelleensa kotimme joulukoristeita ikkunasta. Hänen mielestään paikasta x puuttuu vielä jokin koriste/kukka ja tonttu kehottaa lapsia hankkimaan siihen sellaisen. Tonttu on jättänyt tätä luukkuun tätä varten rahan, jolla käymme yhdessä ostamassa lasten valitseman koristeen tai kukan.

Leipominen

Pipareiden ja joulutorttujen leipomisesta saa kummastakin oman luukkunsa. Pipariluukusta löytyy kirjeen lisäksi piparkakkumuotti ja torttuluukusta luumusosepurkki. Tonttu kertoo kirjeessään ehkäpä jonkin hauskan tarinan siitä, mitä Korvatunturin leivontapäivänä tapahtui. 


Joulusiivous

Odotukseni siivouksen onnistumisesta ovat aika korkealla, kun siivouspuuha tulee joulukalenterista tontun kehottamana. Ehkäpä luukusta löytyy vaikkapa tiskirätti. 

Joulukuusi

Joulukuusen koristelu tulee myös joulukalenterin luukusta. Tontun kirjeessä voisi olla vihjeitä siitä, mitä tänään tehdään ja lasten tulee vihjeiden perusteella arvata. Luukusta löytyy myös yksi kuusenkoristeistamme. 


Jouluiset askartelut


Meidän kalenteristamme paljastuu myös muutama jouluinen askartelu, joita Pinterest on pullollaan. Luulen, että tänä vuonna teemme yhdessä jonkin kuusenkoristeen. Teemme myös sosemaalausta, jotta pienempikin saisi osallistua. Lisäksi yhtenä päivänä valmistamme yhdessä muistamiset kummeille. Tonttu tuonee jotakin askarteluun liittyvää materiaalia kunakin päivänä. 

Jos vain saisimme lunta, paljastuisi luukusta myös lumiukon, lumilyhdyn tms. rakentaminen. Jos (ja luultavasti kun) lunta ei täällä näy, rakentelemme lumiukkoja muovailuvahasta. Ajattelin myös, että yhtenä päivänä kokeilemme ensimmäistä kertaa maalata ikkunaan jotakin jouluista. Varmaan muutama perinteinen kartonkitonttukin sinne pääsee. 


Erilaiset joulutapahtumat



Lähialueen joulutapahtumia selaten voi löytää sisällön useampaan luukkuun. Meidän tonttumme kertoo kirjeessään etukäteen hieman tapahtumasta ja mahdollisesti vinkkaa, että hän tai joulupukki voi olla tavattavissa siellä. 

Lasten kauneimmat joululaulut


Joulumarkkinat 


Joulupolku tai muu joulutapahtuma




Muuta joulunodotuspuuhaa


Jouluapua

Tonttu kertoo meille kirjeessään, kuinka muiden auttaminen ja hyvän mielen tuominen kuuluu jouluun. Hän kehottaa meitä ilahduttamaan lahjalla jotakin vierasta lasta. Käymme yhdessä valitsemassa lahjan keräykseen. Jos toteutat tämän, kannattaa tarkistaa etukäteen, milloin paikkakuntanne Jouluapua-keräys päättyy.

Lahjatoiveet joulupukille

Tämän päivän luukussa tonttu kehottaa lapsia listaamaan lahjatoiveensa ja laittamaan toivelistan ennaltamäärättyyn paikkaan, josta tonttu sen sitten noutaa. Luukusta löytyy paperi lahjatoivelistaa varten.

Joulukortit postiin

Tämän päivän luukussa tonttu muistuttaa, kuinka joulun aikaan muistetaan läheisiä ja tuodaan iloa toisille. Luukusta löytyy postimerkkejä ja kehotus lähettää joulukortit läheisille. Yhdessä sitten liimaamme merkit paikalleen ja viemme kortit postilaatikkoon. 

Joulukirjojen lainaaminen kirjastosta

Joulukuussa luetaan tietenkin paljon jouluaiheisia satuja. Tämän päivän luukussa tonttu kertoo meille jostakin lempisadustaan ja kehottaa meitä etsimään, löydämmekö sadun kirjastosta. Lainaamme samalla myös muita jouluisia kirjoja. 

Jouluinen aistileikki

Meidän nuorempi lapsemme on joulukuussa 9kk ikäinen, eikä hän juurikaan saa joulukalenterin puuhista vielä mitään irti. Aistileikin haluan kuitenkin toteuttaa lasten yhteiseksi iloksi. Ehkäpä punaisia palloja, käpyjä... Ideoita voi hakea hakusanalla sensory play. Tontun tämänpäiväinen kirje tulee myös liittymään sisarussuhteeseen ja yhteiseen leikkiin. 

Jouluinen kiikarileikki

Kirjeessään tonttu kertoo, kuinka tontut näkevät jouluisia asioita kaikkialla. Luukkuun hän on tuonut lapselle talouspaperirullista askarrellut kiikarit (tai jos sellaisia ei ole, ne voi ensin askarrella yhdessä). Minä olen piilottanut ulos jouluisia esineitä ja lapsen tehtävä on kiikareilla etsiä kaikki jouluiset esineet. Mukana voi olla myös esineitä, jotka eivät kuulu jouluun. Ohjeet kiikareiden askarteluun sekä leikin idea löytyy tästä postauksesta.

Retki

Koko perheemme nauttii metsäretkista ja sellainen on ehdottomasti saatava joulukalenteriinkin. Tonttu antaa ehkäpä jonkun tehtävän, joka retken aikana pitää suorittaa. Mukaan otetaan tietenkin eväät, joista jokin löytyy päivän luukusta. Myös pulkkailun laitan ehdottomasti yhteen luukkuun, jos vain saamme lunta.



Tonttujumppa

Tämän päivän luukussa tonttu neuvoo meille tonttujen aamujumppaliikkeet (mahdollisesti jonkun musiikin tahtiin) ja saamme jumppailla yhdessä. Ehkäpä jumppailo jatkuu useampana aamuna. 

Majaleikki

Esikoinen rakastaa majojen rakentamista ja siksi jonakin (äidin) laiskotuspäivänä tonttu kehottaa meitä rakentamaan tonttumajan ja syömään siellä välipalaksi pipareita. Nam!

Tonttubändi

Tämän päivän luukusta paljastuu jokin meiltä löytyvä lasten soitin. Tonttu kertoo, kuinka Korvatunturilla nautitaan musiikista ja musisoidaan usein. Tonttu kehottaa meitäkin musisoimaan ja pitämään hauskaa yhdessä. Jos teillä ei ole soittimia, voitte askarrella ne yhdessä. Ohjeet löydät tästä postauksesta.



Taskulamppuleikki

Tässä luukussa tonttu valistaa meitä heijastinten tärkeydestä ja luukusta löytyykin heijastin. Illan hämärtyessä etsimme ulkona taskulampulla heijastimia, joita olen piilottanut ympärillemme. Voimme myös leikkiä piilosta niin, että etsijällä on taskulamppu ja piiloutujalla heijastimia.

Luonnon koristeet

Tässä luukussa tonttu antaa meille listan, mitä kaikkea meidän tulee käydä keräämästä luonnosta joulua varten. Näistä luonnonmateriaaleista teemme jouluista koristusta kotiimme, esimerkiksi joulupöytään.

Jouluaaton aarrekartta

Jouluaattona tonttu on tuonut aarrekartan, jonka avulla löydämme tontun meille piilottaman jouluyllätyksen. 



Alussa mainitsin, että haluan toteuttaa joulukalenterin mahdollisimman vähäisellä vaivannäöllä. 24:n kirjeen kirjoittaminen ei kuulosta vähäiseltä vaivalta (ainakaan minun mielestäni). Meidän lapsemme eivät vielä osaa lukea ja siksi ajattelin, että riittää, kun askartelen yhden kirjeen, joka löytyy luukusta päivittäin. Voin sepittää kirjeen sisällön joka aamu erikseen "lukiessani" kirjettä. 

Päivitän joulukalenteripuuhiamme Instagramiin, jossa niitä voi tarkemmin seurata @leikillista.


Vauvan refluksi: painajainen, joka toistui


Kello on neljä aamuyöllä. Itken huutoitkua vessan lattialla. Kurkua kuristaa ja tuntuu, etten saa henkeä. Vauva itkee makuuhuoneessa isänsä kanssa. Refluksi on jälleen kerran palannut meidän elämäämme. Refluksi, joka on pilannut molempien lastemme vauvavuoden, piinannut heitä polttavilla kivuillaan ja meitä aikuisia syvillä haavoilla, jotka tuskin umpeutuvat koskaan kokonaan. 

Refluksi, eli vatsan (happaman) sisällön ylösvirtaus, on ollut läsnä elämässämme nyt kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta. Tapasimme sen ensimmäistä kertaa jo synnytyslaitoksella, kun vasta tutustuimme esikoiseemme. Silloin emme vain vielä tienneet nimitystä tälle kutsumattomalle vieraalle, josta on sittemmin muodostunut hallitseva osa perhettämme. 

Lähes kaikilla vauvoilla on jonkinlaista maidon takaisinvirtausta, mutta refluksilla tarkoitan nyt kivuliaita vatsahappojen nousuja takaisin ruokatorveen. Meillä refluksi on muun muassa tuntien huutoa, raivoa ja kirkumista kivusta, unettomuutta, jatkuvaa väsymystä ja syömättömyyttä.

Esikoisen vauvavuosi oli täynnä itkua, puklua, valvomista ja epätoivoa. Se oli täynnä tuoreiden vanhempien huolta ja pohdintaa siitä, mitä teemme väärin. Miksi meidän vauvamme ei nuku öisin, miksi hän ei nukahda päivisin, miksi hän huutaa selkä kaarella tunteja ja tunteja putkeen ja miksi hän itkee autossakin, kaikki vauvathan rauhoittuvat autoon. Neuvolassa ja lukuisissa lääkäreissä meille kerrottiin, kuinka vauvat nyt vain itkevät ja että lapsellamme saattaa olla koliikki, jos hän nyt itkee hieman normaalia enemmän. 

Toista lasta odottaessani toivoin yhtä asiaa: kunpa ei olisi refluksia. Jos olisi refluksia, kunpa vauva nukkuisi silti vaunuissa. Esikoisen kanssa olin kävellyt satoja ja satoja kilometrejä kantaen häntä kantorepussa. Kantaminen on ihana asia, mutta kun kaikki päivät ja yöt kulkee lähes 10-kilon lisäpainon kanssa, ei se enää olekaan niin positiivinen juttu. Toiveeni ei toteutunut. Olohuoneemme lattiaan on melkein kulunut ura, sillä kävelen siinä edestakaisin vauva kantorepussa 5-10 tuntia joka ikinen päivä.

Kuopuksen kanssa rämmimme siis samassa refluksisuossa. Toisaalta toinen kerta on helpompi, koska tietämystä on enemmän. Toisaalta toinen kerta on henkisesti paljon raskaampi, koska tiedämme, ettei helppoa ulospääsyä ole ja meillä on taas edessämme vuosien tie. Tiedän, että joskus helpottaa. Joskus lapset ovat kivuttomia ja pystyvät syömään normaalisti. Esikoinen on jo pitkällä sillä tiellä. En kuitenkaan usko, että minun haavani umpeutuvat koskaan. Refluksi on jättänyt elämäämme pysyvät jälkensä.



Ei siis puuhaideoita tällä hetkellä, vaan hieman erilaisia kuulumisia. Olen kirjoittanut vastaavia tekstejä lukemattomat kerrat, mutta jättänyt aina julkaise-napin painamatta. Nyt päätin kuitenkin tehdä sen ja tiedättekö, se auttoi hieman. Lisää refluksi- ja muita kuulumisiamme voit seurata Instagramissa @leikillista.

Puuhalaatikko esikoiselle äidin ja vauvan imetyshetkiin – 15 helppoa ideaa

Maanantaina koittaa päivä, jolloin mies palaa isyysvapaalta töihin ja minä jään lasten kanssa kolmistaan kotiin. Tuleva viikko jännittää minua melkoisesti. Minua jännittää, kuinka selviämme arkisista tilanteista ja kotoa lähtemisestä kolmisin, mutta vielä enemmän jännitän sitä, kuinka kolmevuotias suhtautuu siihen, että vauva viettää paljon aikaa sylissäni, enkä ole aina esikoisen saatavilla heti hänen tarvitessaan minua. Olen yrittänyt ennakoida asiaa juttelemalla siitä useasti esikoisen kanssa ja lukemalla hänelle kirjoja pikkusisaruksen syntymisestä perheeseen. Jo ennen vauvan syntymää päätin toteuttaa myös imetyslaatikon, eli esikoiselle tarkoitetun puuhalaatikon, jonka hän saa käyttöönsä silloin, kun imetän vauvaa. Laatikon puuhat sopivat yhtä hyvin myös vaikkapa äidin tai isän ruuanlaitto- tai lepohetkeen.



Imetyslaatikkoon laitetaan yleensä jotakin erityisiä leluja, joilla esikoinen saa leikkiä vain imetyshetkinä. Minä päätin laajentaa laatikon ideaa hieman ja toteutin useita pieniä laatikoita, joista toivon riittävän puuhaa useaksi viikoksi. Laatikot ovat vielä piilossa esikoiselta ja hän saa niitä käyttöönsä yksitellen tarpeen mukaan, jotta kiinnostus säilyisi. Teille voin kuitenkin jo esitellä laatikoiden sisällön:

Tarrapuuhalaatikot



Tarroista tein kolme eri laatikkoa: lukumäärälaatikon, luokittelulaatikon ja vapaan tarralaatikon. Lukumäärälaatikossa on paperi, jossa on numeroita eri riveillä. Lapsen tehtävänä on liimata kullekin riville numeron osoittama määrä tarroja. Luokittelutehtävään otin tarroja neljästä eri aihealueesta (esim. eläimet ja autot). Lapsen tulee luokitella tarrat neljään eri ryhmään ja liimata alustalle. Voisi olla hauska, jos alustaan olisi piirretty vaikkapa autotie siihen ruutuun, johon liimataan autot jne. Kolmanteen laatikkoon leikkasin paljon erilaisia tarroja, joita lapsi voi liimailla tarravihkoonsa. Yksitellen leikattuna tarrat kiinnostavat ainakin meidän lasta enemmän kuin arkissa olevat.


Numeropuuhalaatikot



Lapsi harjoittelee tällä hetkellä tunnistamaan kirjaimia, numeroita ja lukumääriä. Näissä kahdessa laatikossa harjoitellaankin numeromerkin ja lukumäärän yhdistämistä. Duplo-tehtävässä lapsen tulee rakentaa paperiin piirretyn neliön päälle niin korkea torni, kuin yllä oleva numero osoittaa. Pyykkipoikatehtävässä olen kirjoittanut numeromerkin vahvalle kartongille, jonka reunaan lapsi kiinnittää numeron osoittaman määrän pyykkipoikia.

Askartelupuuhalaatikot



Yhteen laatikkoon silppusin paperia liimailua varten ja toiseen tein leikkaustehtäviä. Leikkaustehtävissä lapsi harjoittelee leikkaamaan paperia piirtämiäni viivoja pitkin.


Yhdistelypuuhat




Alimpana olevan värien yhdistelytehtävän olenkin esitellyt jo joskus aiemmin.  Nyt lisäsin haastetta ja tein myös numeroiden sekä kirjainten yhdistelytehtäviä. Tehtävissä lapsen pitää yhdistää värit, numerot tai kirjaimet aikuisen kertomassa järjestyksessä: "Vedä viiva T-kirjaimesta S-kirjaimeen".

Jäätelöpuuhalaatikko



Nämä hauskat jätskitötteröt palloineen löysin laittaessani työtarvikkeita säilöön kotivuosieni ajaksi. Ajattelin, että esikoinenkin voisi pitää näistä ja päätin lisätä ne imetyspuuhalaatikkoon. Lapsi voi rakentaa jäätelöitä vapaasti tai erilaisten ohjeiden mukaan. Esimerkiksi: "Rakenna kolmen pallon suklaajäätelö. Rakenna viereen jäätelö, jossa on yksi pallo vähemmän. Rakenna jäätelö, jossa kaikki pallot ovat erivärisiä." Minun palloni ja tötteröni ovat tulostettu netistä, mutta vastaavia voi askarrella paperistakin.

Kirjainpuuhalaatikko



Kartonginpaloille kirjoitin kirjaimia, joista saa yhdisteltyä lapselle tärkeiden ihmisten nimiä. Lapsi voi tunnistaa kirjaimia korteista tai voimme pelata niillä vaikkapa muistipeliä. Voin myös kirjoittaa kirjaimilla tuttuja nimiä, joita lapsi harjoittelee tunnistamaan. Tein kirjaimet tarkoituksella lyijykynällä, jotta jossain vaiheessa lapsi voi harjoitella kirjainmuotoja piirtämällä värillisellä kynällä kirjaimen päälle.


Mielenkiintoisten tavaroiden laatikko



Tähän laatikkoon olen kerännyt lapsen mielestä mielenkiintoisia tavaroita, joilla hän ei normaalisti tai ei ainakaan kovin usein leiki. Laatikon tavaroita voi vaihdella, kun edelliset alkavat käydä tylsäksi. Nyt laatikosta löytyy mitta, ruuveja ja muttereita, pinottava värikynä, hissilipun pidike, pino post it -lappuja, läpinäkyvä pääsiäismunakotelo, jonka sisällä "timantti" sekä erään lautapelin ajastin, jolla lapsi rakastaa leikkiä.


Värityskirjat, tarrakirjat, palapelit ja lelut



Olen varannut esikoiselle myös muutaman värityskirjan sekä ihanat ystäviltä lahjoiksi saadut tarrakirjat imetyshetkiin. Kirpputorilta löysin Miinan ja Manun palapelikirjan, jossa on tarpeeksi helppoja, yhdeksän palan palapelejä itsenäisesti kasattaviksi. Ajatuksenani oli ostaa kirppikseltä myös jokin lelu, jonka voisin tiukan paikan tullen antaa esikoiselle, mutta lelua en ole ehtinyt hankkia.

Puuhalaatikoiden käytännön toimivuudesta en osaa vielä sanoa, mutta heti ensi viikolla aloitamme testailun. Instagramin puolelle laitan käyttökuvia ja -kokemuksia puuhista. Ota siis Leikillistä seurantaan, jos et vielä seuraa meitä Instagramissa. 

Vauvakuulumisia

Meidän maaliskuinen vauvamme syntykin jo helmikuussa, kuukausi ennen laskettua aikaa, odottamattoman lapsiveden menon seurauksena. Elämän ensimmäinen viikko kului sairaalassa ja nyt olemme pian jo kaksi viikkoa harjoitelleet kotona elämää nelihenkisenä perheenä. Ja paljon harjoiteltavaa vielä onkin.


Vauva on aivan ihana ja minä voisin viettää päivät häntä nuuskutellen ja pehmeitä niskahiuksia silitellen. Viime päivinä silittelylle ei kuitenkaan ole jäänyt juuri aikaa, koska vauva on itkenyt paljon masuvaivoja ja pukluja. Pelkoni esikoisen haastavan vauvavuoden uusiutumisesta näyttää valitettavasti käyvän toteen, vaikka en ole halunnut sitä uskoa. Toivoin niin paljon, että saisimme tällä kertaa kokea, mitä on tavallinen vauva-arki.

Esikoinen on kiinnostunut vauvasta, vaikka jännittääkin kovaäänistä pikkuveljeään melko paljon. Hän on halunnut olla vauvan lähellä vain muutamia kertoja, eikä missään nimessä halua ottaa veljeään syliin. Tänä aamuna hän tuli yllätyksekseni sänkyyn vauvan viereen, silitti tätä ja sanoi: "Rakastan sinua vauva". Se oli meille kaikille suuri ja tärkeä hetki.


En ollut suunnitellut blogitaukoa vauvan syntymän yhteyteen, vaan päinvastoin miettinyt useampia puuhaideoita valmiiksi "varastoon". Oma pää on kuitenkin vieläkin hieman pyörällä vauvan yllättävän syntymän vuoksi. Kesken jääneitä asioita on edelleen hoitamatta ja vauvatarvikkeita hankkimatta. Aikaa 3-vuotiaalle on ollut valitettavan vähän nyt kun vauva on itkeskellyt paljon ja viihtynyt vain sylissä. 

Varastossa hautuvat ideat on kuitenkin tarkoitus ottaa mahdollisimman pian kokeiluun ja päästä jakamaan niistä onnistuneimmat myös tänne blogiin. Jos päivittelyyn tulee taukoja, meillä luultavasti painitaan suolisto- tai refluksioireiden kanssa, mutta täällä me ollaan silti, eikä mulla ole aikomustakaan lopettaa blogia. Pikemminkin aikomuksenani on tihentää postaustahtia, jos vain uusi arki antaa myöten. Ensi viikolla tulossa juttua ainakin  (kesken jääneestä) puuhapaketista, jollaisen tein esikoiselle vauvan imetyshetkiä ajatellen.


Ideoita vuodenaikoihin tutustumiseen yhdessä lapsen kanssa



Lapsi on ollut jo useita kuukausia kiinnostunut vuodenajoista ja juttelemme niistä lähes päivittäin. 3-vuotias miettii, milloin hän voi kävellä ulkona ilman jalkoja (paljain jaloin), milloin voi syödä metsässä mustikoita, milloin voimme lähteä pyöräretkelle tai milloin voi nähdä kärpässienen. Hän kyselee jatkuvasti, milloin tulee syksy, milloin kevät tai kesä. Useita kertoja viikossa kertaamme, missä järjestyksessä vuodenajat tulevat, mitä luonnossa silloin tapahtuu ja mitä kaikkea me voimmekaan kunakin vuodenaikana tehdä.

Vuodenaikaympyrä


Olen jo pidempään ajatellut, että lapsi tarvitsisi ajattelun tueksi jotakin visuaalista. Sellaista, jota voisimme vuodenajoista keskustellessamme katsella ja jota apuna käyttäen lapsi itsekin oppisi selittämään pohtimiaan asioita. Netistä löytyy tähän tarkoitukseen paljon valmiita kuvia  vuodenaikaympyrä-nimellä. Minä halusin tehdä kuitenkin ihan oman vuodenaikaympyrän, jossa olisi nimenomaan lapsen itse pohtimia ja kokemia asioita kuvina.

Keräsin kuvat ilmaisesta kuvapankista Pixabaysta ja tein niistä tiedoston, mikäli joku muukin haluaa käyttää samoja kuvia. Kuvat voi ladata täältä. Meiltä löytyy kotoa laminointikone, jolla laminoin kuvat, jotta niistä tulisi kestävämpiä, mutta toki ne toimivat ilman laminointiakin. Eri värisistä papereista tein itse vuodenaikaympyrän, jonka laminoin myös.


3-vuotias oli todella kiinnostunut vuodenaikaympyrästä ja sen kuvista. Yhdessä keskustelimme ensin, mikä väri voisi kuvata mitäkin vuodenaikaaja minkä vuoksi. Tämän jälkeen sijoitimme puut paikalleen. Kysyin lapselta, millaisia puita ulkona näkyy nyt talvella ja lapsi löysi heti puun, jossa ei ole lainkaan lehtiä. Tämän jälkeen sijoitimme muut puut paikoilleen. Loput kuvat kiinnitin seinälle vuodenaikaympyrän alapuolelle. Lapsi sai valita kuvista yhden kerrallaan ja kertoa, mitä kuvassa näkyy. Sitten mietimme yhdessä, mihin vuodenaikaan kuva voisi kuulua. Talvi, kevät ja kesä olivat lapselle helpompia, mutta syksystä hän ei muistanut mitään. Tämä johtuu varmaan siitä, että kiinnostus vuodenaikoihin on herännyt nyt talven aikana ja olemme puhuneet talven lisäksi paljon tulevasta keväästä ja kesästä.



Jätän vuodenaikaympyrän ainakin toistaiseksi esille, sillä aihe on edelleen lapsen mielestä kiinnostava. Olemme jo muutamaan kertaan sijoittaneet kuvat paikoilleen ja pysähtyneet monta kertaa ympyrän luokse keskustelemaan vuodenajoista. Ajattelin myöhemmin lisätä ympyrään juhlapyhiä, kuten pääsiäinen, joulu, juhannus. En laittanut niitä paikoilleen kuitenkaan vielä, sillä ajattelin niiden tällä hetkellä sekoittavan lasta (vaikka hän kyllä viikoittain kyseleekin, milloin on taas joulu). Toisaalta laitoin kuviin kuitenkin laivan, koska olemme luvanneet lapselle, että menemme kesällä laivalle ja lapsi miettii asiaa viikoittain. Laiva kuuluu siis meidän kesäämme ja siksi kuva on mukana.

Pukeutuminen


Tutustuimme vuodenaikoihin myös pukeutumisen kannalta. Keräsin pinoon eri vuodenaikoihin kuuluvia vaatteita ja asusteita, kuten lippis, shortsit, toppahanskat ja villapuku. Lapsen tehtävänä oli laittaa vaatteet oikean vuodenajan kohdalle. Koin välikauden pukeutumisen erottamisen melko hankalaksi 3-vuotiaalle, joten teimme tätä vain kesä- ja talvivaatteilla.


Kirjat


Edellisten lisäksi olemme lukeneet vuodenajoista kertovia kirjoja. Etenkin kuvista saa viriteltyä mukavaa keskustelua vuodenajoista. Kun vuodenajat ovat tulleet tutummiksi, olemme tehneet myös niin, että lapsi kertoo, mikä vuodenaika missäkin kuvassa on kyseessä. Muumeilta löytyy useampikin vuodenaikakirja, joista meiltä kotoa löytyy Muumipeikko ja vuodenajat. Kirjastosta olemme lainanneet Kristiina Louhen Ainon vuosi -kirjan. Meidän on ollut tarkoitus lainata muitakin vuodenajoista kertovia kirjoja, mutta emme ole ehtineet kirjastoon moneen viikkoon. Seuraavalla kirjastokäynnillä etsimme varmasti niitä lisää. 

Luonnon havainnointi


Paras tapa tutustua vuodenaikoihin on tietysti havainnoida luonnon ihmeitä ihan oikeasti ulkona. 3-vuotias ei kuitenkaan hahmota kokonaiskuvaa vuodenaikojen vaihtelusta tutkimalla vain yhtä vuodenaikaa kerrallaan ja siksi halusin havainnollistaa vuodenaikoja lapselle vuodenaikaympyrän avulla. Pian alkava kevät tarjoaa upean mahdollisuuden tutkia kevään ihmeitä ja löytää vuodenaikaympyrässäkin olevia kevään merkkejä itse luonnosta. Eräs hauska, mutta kärsivällisyyttä vaativa tapa havainnoida vuodenaikoja on ottaa valokuva samasta tutusta paikasta jokaisena vuodenaikana ja vertailla sitten kuvia keskenään. Mikäli vielä tulee kaunis luminen talvipäivä, me aloitamme kuvien ottamisen talvikuvalla. 

Leikillistä-blogi herää henkiin uusin ideoin

Tervehdys te kaikki, jotka olette pitkästä hiljaisesta loppuvuodesta huolimatta pysyneet mukana ja hei myös teille, jotka toivottavasti löydätte matkaamme nyt uuden alun myötä. Syksy kului kertakaikkisen väsymyksen ja kiireiden keskellä, joiden alle blogin päivittäminen jäi. Nyt voin kuitenkin hymyssä suin kertoa, että jälleen minulla on aikaa sekä intoa kehitellä ja jakaa puuhiamme.

Muutoksiakin on tapahtunut blogihiljaisuuden aikana:

Taaperosta on kasvanut 3-vuotias leikki-ikäinen, joka ällistyttää minua päivittäin tiedoillaan ja taidoillaan. Nautin siitä, että leikit ovat kehittyneet ja voimme jo pelaillakin yhdessä monia pelejä. Kavereista on yhtäkkiä tullut tärkeitä, eikä äiti enää olekaan aina se ykkönen. 3-vuotiaan kiinnostusta ympäröivään maailmaan on ihana seurata ja aion käyttää sitä myös hyödyksi suunnitellessani aktiviteetteja. Ensimmäisenä tutkimusvuoroon pääsee vuodenajat, sillä ne ovat olleet jo pidempään lapsen pohdinnoissa lähes päivittäin.


Maaliskuussa perheemme kasvaa vauvan myötä, jota tuleva isovelikin odottaa jo malttamattomana.  Me vanhemmat jännitämme, tuleeko vauvavuodesta yhtä rankka kuin esikoisen kanssa allergioiden ja refluksin vuoksi. Aika näyttää, päätyykö blogiin tulevaisuudessa muutakin pohdintaa kuin puuhaideoita, mutta ainakin Instagramin puolella aktivoidun ja sinne päivittyy blogin ideoiden lisäksi myös meidän arkisempia touhujamme ja kuulumisiamme. Vauvan hieman kasvaessa, blogiin tulee varmasti myös erilaisia ideoita vauvan kanssa puuhailuun. Suunnitelmissa on kehitellä myös esikoiselle puuhapaketteja imetyshetkiin. 


Nyt kun äitiysvapaa on alkanut ja vietämme lapsen kanssa taas enemmän aikaa kotona, on minusta ihanaa saada kehitellä lapselle erilaisia aktiviteetteja. Nautin, kun saan jakaa puuhiamme tänne blogiin ja ilahdun valtavasti aina kun kuulen, että joku teistä on innostunut ideoista. Tulethan seuraamaan ideoita myös Instagramiin ja/tai Facebookiin. Facebookista löydät meidät vanhalla bloginimellä Leikkinurkka ja Instagramin puolelta nimellä Leikillistä. 

Leikillistä talvea, kevättä, kesää ja syksyä yhdessä odottaen! 


Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Yksinkertaiset jouluaskartelut lapsen kanssa

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!


Joulutunnelma rakentuu mielestäni pitkin joulukuuta erilaisten jouluaskareiden myötä. Lasten jouluaskareisiin voi kuulua esimerkiksi piparien leipominen ja joulukuusen koristelu. Myös jouluaskartelut ovat mielestäni tärkeä osa lasten joulutunnelman syntymistä ja jouluun valmistautumista. Vaikka en ole kovin innokas askarteluihminen, yritän keksiä aina muutaman askartelun toteutettavaksi lapsen kanssa eri vuodenaikoina ja juhlapyhien kynnyksellä. Tällä kertaa halusin askarrella jotakin helppoa ja mahdollisimman vaivatonta. Tästä luukusta löydätkin meidän vinkit yksinkertaisiin jouluaskarteluihin, joista syntyvät hauskat joulukoristeet tai lelut jouluisiin leikkeihin. 


Askartelimme talouspaperihylsyistä lumiukon, poron ja tontun. Olin valmistellut askartelut etukäteen leikkaamalla tarvittavat osat valmiiksi. 


Lapsen kanssa yhdessä levitimme liimaa ja kiinnitimme osat paikoilleen. Lapsi olikin innoissaan, kun hahmot valmistuivat melko nopeasti ja hän halusi askarrella aina vain lisää. 


Lumiukon vartalon teimme liimaamalla valkoisen paperin hylsyn päälle. Silmät syntyivät piipunrassista, nenä ja kaulahuivi huovasta ja napit nahkapaloista. Hatun lierin teimme kartonkiympyrästä ja päälliosan renkaaksi liimatusta kartongista. 


Poro syntyi talouspaperihylsystä, pahvilaatikosta leikatuista jaloista ja päästä, kartonkisarvista ja -korvista sekä askartelusilmistä ja punaisesta helminenästä.


Tontulle liimasimme vaatteeksi ja lakiksi palat punaista kangasta. Partaa varten koiramme olivat sopivasti tuhonneet yhden pehmolelunsa, josta saimme vanua. Napit löytyivät ompelulaatikosta, nenän teimme piipunrassista ja silmiksi liimasimme askartelusilmät. 


Nämäkin jouluaskartelut ovat päässeet mukaan lapsen leikkeihin. Mikäli innostutte jouluaskarteluista, kannattaa kurkata myös meidän joulukylämme, jonka askartelimme edellisenä viikonloppuna. 


Iloisia askarteluhetkiä ja joulutunnelman rakentelua!



Kurkista myös Unelmalandia-blogin eilinen luukku, josta löytyy ohje pyykkietikan valmistukseen. 

Seuraava luukku aukeaa Nyt heti -blogissa, jonne tulee huomenna herkkukuusia, nam!

Askartele tonttujen joulukylä

Joulukoristeet olivat lapsena minulle yksi tärkeimmistä joulumielen tuojista. Oli ihanaa kaivaa tutut koristeet esiin vuoden odotuksen jälkeen ja asetella ne paikalleen. Lapsuudenkodissani oli paljon erilaisia kynttilöitä ja koriste-esineitä, jotka esittivät joulupukkia, tonttuja tai lumiukkoa. Näillä joulukoristeilla jaksoin leikkiä koko joulunajan vuodesta toiseen. Vielä edelleen haluan asettaa vanhempieni joulukuusen oksalle isoveljeni kävystä askarteleman joulutontun, joka oli tärkeä osa lapsuuden joululeikkejäni.

Haluan tarjota omalle lapselleni mahdollisuuden samanlaiseen joulun taikaan leikin kautta. En kuitenkaan marssinut kauppaan ostamaan joululeluja (tätä yritin kyllä viime vuonna, mutta en löytänyt tarkoitukseen sopivia joulukoristeita), vaan päätin askarrella lapselle oman joulun ihmemaan: tonttujen joulukylän.


Tarkoitus on säilöä joulukylä laatikkoon, josta lapsi saa joka vuosi joulukuun ensimmäisenä päivänä kaivaa sen taas leikkeihin. Ideana on, että joulukylä täydentyy joka vuosi. Seuraavana jouluna askartelemme ehkä muutaman talon lisää ja kun taloja alkaa olla tarpeeksi, on ajatuksena askarrella erilaisia pieniä joulukoristeita kylään. Tänä vuonna askartelu oli pitkälti minun tehtäväni, mutta tulevina vuosina lapsi voi osallistua askarteluun enemmän ja enemmän. Olen ideasta aika innoissani ja toivon, että tästä syntyy meille tärkeä yhteinen jouluperinne.

Askartelin talot tyhjistä keksi-, maito- ja jauhorasioista, jotka päällystin paperilla. Mattoveitsellä leikkasin taloihin ovet. Ehkäpä jonakin vuonna talot täydentyvät ikkunoillakin. Pahvipalat kattoon olin säästänyt jo kesällä saapuneesta postipaketista. Palat voi kuitenkin yhtä hyvin leikata vaikka pahvilaatikon kulmasta. Jonkinlaiset ovenkahvat taloihin olisi vielä tänä vuonna kehiteltävä, sillä lapselleni on tärkeää saada avata ja sulkea ovia.



Origamikuusten ohje löytyi Hääräämö-blogista. Kuuset syntyivät todella nopeasti, kun opin tekniikan. Tosin lähemmin tarkasteltuna kuusista kyllä huomaa, että asialla on ollut ensikertalainen origamitaittelussa.


Askartelin joulukylään myös massapalloista lumiukon ja pahvista kelkan. Lapsen kanssa paketoimme  muutaman pienen paketin tontuille.



Kaupasta ostin vain pieniä tonttuja, jotka löysin Tokmannista 4kpl 2,99e. Joku minua näppärämpi tekisi nämäkin itse. Pienen aktiivisen poikani leikeissä tontut ovat olleet jo rekkakuskeja ja autonkorjaajia, joten leikit eivät rajoitu pelkästään joulukylään. Ahkeran päivän päätteeksi tontut tulevat sitten omiin taloihinsa nukkumaan, laskevat kelkalla, juhlivat synttäreitä (koska lapseni mielestä lahjat kuuluvat synttäreihin) ja leikkivät piilosta kuusten takana. Mielenkiintoista nähdä, miten joulukylä vuosien varrella kasvaa ja kuinka lapseni leikit kasvavat hänen mukanaan. Mitähän tontuille kuuluu viiden vuoden päästä?



Syksyinen askartelu luonnonmateriaaleista

Syyslomaviikolla oli tarkoitus päivitellä enemmänkin blogia, mutta viikko hujahtikin miniloman, refluksioireiden, korvatulehduksen, ystävien ja katkonaisten öiden parissa. Tänään innostuimme kuitenkin askartelemaan syksyisen maiseman. Valmiista työstä tuli oikeastaan paljon kivempi, kuin mitä kuvien perusteella välittyy. Olohuonettamme koristaakin nyt syysaskartelu, jota taapero käy vähän väliä ihastelemassa. Tämä olisi mielestäni kiva yhteinen työ pienelle lapsiryhmällekin ja jokainen voisi askarrella yhteiseen maisemaan esimerkiksi jonkin eläimen. 



Askartelu alkoi tietenkin retkellä syksyiseen metsään, josta keräsimme keppejä ja lehtiä. Taapero innostui tästä askartelusta paljon muita enemmän, koska sai itse olla mukana keräämässä askartelumateriaaleja luonnosta. Kotona levittelimme löydetyt aarteet kuivumaan, mikä oli myös taaperolle mieluinen tehtävä. 

Ennen yhteistä askartelun aloitusta, pystytin kepit vaahtomuovipaloihin, jotka liimasin kuumaliimalla kiinni pahvialustaan. Mikäli olisin ajatellut asian loppuun saakka, olisimme kuitenkin aivan ensin maalanneet vaahtomuovipalat, sillä niiden maalaaminen myöhemmin oli hieman haastavampaa. Seuraavaksi kiinnitimme lehtiä liimalla pahviin. Meidän lehtemme olivat ehtineet jo kuivahtaa, joten ne rapisivat ja repeilivät helposti. Myöhemmin keräsimme lisää lehtiä, jotka kuivasimme suoraan paperilla ja liimasimme työhön tuoreeltaan, jolloin niiden käsittely oli helpompaa. Tutkimme ikkunasta pihapuitamme, joista lähes kaikki lehdet ovat jo pudonneet ja keskustelimme, kuinka meidänkin askartelussamme lehdet ovat pudonneet maahan ja paikallaan seisovat vain puiden paljaat rungot.




Kun maisema oli valmis, päätimme askarrella sinne vielä muutaman eläimen. Taapero halusi tehdä ketun ja minä pöllön. Kettu syntyi oranssista paperista, josta taapero leikkasi avustuksellani kolmiot pääksi ja korviksi. Hän liimasi korvat ja silmät sekä minun leikkaamani nenän paikalleen. Pöllön nokan, silmät ja siivet minä liimasin kiinni kuumaliimalla. Liimasimme eläimet kiinni alustaan, mutta toisaalta olisi hauska, jos ne olisi jätetty irtonaisiksi, jolloin niillä voisi myös leikkiä. 


Tämä askartelu oli nopeasti aamulla tuulesta temmattu, mutta askarrellessamme, aloin kehitellä ajatusta suuremmasta jouluisesta maisemasta. Maisemaa voisi täydentää erilaisilla askarteluilla pitkin joulukuuta. Marras/joulukuussa tulossa blogiin siis joulumaisema, jonka on tarkoitus olla yksi kodin joulukoristeista. Nyt kannattaa alkaa jo kerätä käpyjä ja keppejä valmiiksi joulumaisemaa varten siltä varalta, että ensilumi ehtisi yllättää aikaisin. Askartelua varten tarvitaan myös isompi pahvinpala, jolle maiseman voi rakentaa. Ehkäpä pumpulia lumeksi ja pahvia pieniksi mökeiksi... katsotaan, millainen maisema lopulta syntyy. 


Askartele soittimet iloisiin musiikkihetkiin

Yli kuukauden blogitauon jälkeen on aika palata uusien ideoiden kanssa. Alkusyksy on ollut meillä hektinen minun siirtyessäni osittaiselta hoitovapaalta täysipäiväisesti töihin ja taaperon aloittaessa päiväkodin. Illat ja viikonloput ovat täyttyneet pääasiassa kiukkukohtauksista, halihetkistä, sairastelusta ja tavallisesta arjen puuhailusta. Nyt tuntuu siltä, että me molemmat taaperon kanssa alamme sopeutua uuteen arkeen ja kaipaamme kotiinkin taas uutta puuhaa. Minä löydän itseni selailemasta paikallisen Facebook-kirppiksen leluvalikoimaa, sillä en jaksa illasta toiseen leikkiä samoilla leluilla. Sitten taas muistan, etten halua kerätä kotiin leluvuorta, vaan mieluummin ideoin meille jotakin puuhaa, josta me molemmat innostumme. 

Me emme ole lainkaan musikaalisia, enkä ole kotivuosina tarjonnut tällä saralla taaperolle kuin lastenlaulujen kuuntelemista ja joitakin laululeikkejä. Nyt päiväkodissa taapero on ihastunut soittimiin ja päätin hankkia niitä kotiinkin. En kuitenkaan kävellyt kauppaan, vaan selailin Pinterestiä ja kaivelin kaappeja. Nyt meiltä löytyy neljä erilaista soitinta, jotka ovat olleet aktiivisessa käytössä viikon verran. Osan soittimista askartelimme yhdessä, mutta suurimman osan sain väkertää aivan itse, sillä niiden askartelu oli vielä liian haastavaa malttamattomalle taaperolle. Vaikka en yleensä ole suuri askartelun ystävä, oli yllättävän mukavaa rauhoittua hektisen arjen vastapainoksi askartelemaan aivan yksin. 


Rumpua varten yritin löytää kaapeista metallirasiaa tuloksetta. Löysin kuitenkin pahvisen purkin, jonka pohja on metallia ja päätin kokeilla sen toimivuutta rumpuna. Poistin rasiasta kannen ja pingotin sen tilalle ilmapallon, josta olin leikannut kapeimman osan pois. Kun ilmapallo oli liimattu paikoilleen, oli rumpu käyttövalmis. Koristeeksi liimasin rasian ympärille vielä valkoista ja mustaa paperia. Muutaman päivän soitimme rumpua käsin, jonka jälkeen taapero toivoi rumpukapuloita. Erinomaiset rumpukapulat syntyivät massapalloista, joihin liimasin varsiksi coctailtikut. 



Suklaamunien yllätyskuorista (joita olen pääsiäisestä saakka säästänyt askarteluidean toivossa) tein rytmimunat. Tämä onkin varmasti kaikille tuttu askartelu, eli sisään vain jotakin helisevää ja soitin on valmis. Minä virkkasin kuorien päälle päällysteen, jotta taapero ei varmasti pääse aukaisemaan kuoria. Ja ovathan ne mukavamman näköisiä näin. Viime virkkauskerrasta on jo aikaa, joten kuvassa olevasta ensimmäisestä päällysteestä tuli...kamala, mutta toinen onnistui jo paremmin. Ensin virkataan pätkä spiraalia, sitten ketjusilmakkaa ja kun kuori on melkein peitossa, kavennellaan. 



Sadeputken askartelimme talouspaperihylsystä. Työnsimme hylsyn läpi paljon pieniä nauloja ja keräsimme ulkoa kiviä, jotka kilisevät nauloihin sadeputkea kallistettaessa. Muoviroskien seasta löysin keksipaketin kuoret, joista leikkasin hylsyn päihin sopivat tulpat. Hylsyn päät voi toki tukkia millä tahansa muullakin. Lopuksi päällystin hylsyn liimaamalla sen päälle huopakangasta. 





Tämän viimeisen soittimen nimeä on kertakaikkiaan muistanut, mutta kiitos ihanan kommentin, sekin selvisi. Kyseessä on siis apinarumpu. Sitä varten tarvitaan kaksi sosepurkin metallikantta, lankaa, kaksi helmeä ja jäätelötikku tms. varsi. Maalasimme sosepurkkien kannet mustiksi ja jäätelötikun punaiseksi. Kun maali oli kuivunut, liimasin kuumaliimalla kannet yhteen niin, että niiden väliin jäi jäätelötikku ja lanka, jonka molempiin päihin oli solmittu helmet. Meidän apinarummussamme langat jäivät aavistuksen liian lyhyiksi, mutta hyvin rumpu silti soi, kun sitä heiluttaa. 




Onko teillä askarreltu jotakin soittimia? Olisi mukava kuulla vinkkejä, millaisilla soittimilla voisimme täydentää orkesteriamme. Triangelia taapero kovasti toivoisi, mutta saattaa olla, että sen kanssa joudun katsastamaan kaupan tarjonnan, sillä en ainakaan vielä ole keksinyt, kuinka se askarreltaisiin. 

Instagramin puolelle on muuten tulossa myöhemmin ääninäytettä meidän soittimistamme. Ilmapallosta askarreltu rumpu kumisee hienosti ja sadeputkestakin kuuluu hauska ääni. Kannattaa siis ottaa leikkinurkka seurantaan, mikäli se ei vielä ole.