Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Yksinkertaiset jouluaskartelut lapsen kanssa

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!


Joulutunnelma rakentuu mielestäni pitkin joulukuuta erilaisten jouluaskareiden myötä. Lasten jouluaskareisiin voi kuulua esimerkiksi piparien leipominen ja joulukuusen koristelu. Myös jouluaskartelut ovat mielestäni tärkeä osa lasten joulutunnelman syntymistä ja jouluun valmistautumista. Vaikka en ole kovin innokas askarteluihminen, yritän keksiä aina muutaman askartelun toteutettavaksi lapsen kanssa eri vuodenaikoina ja juhlapyhien kynnyksellä. Tällä kertaa halusin askarrella jotakin helppoa ja mahdollisimman vaivatonta. Tästä luukusta löydätkin meidän vinkit yksinkertaisiin jouluaskarteluihin, joista syntyvät hauskat joulukoristeet tai lelut jouluisiin leikkeihin. 


Askartelimme talouspaperihylsyistä lumiukon, poron ja tontun. Olin valmistellut askartelut etukäteen leikkaamalla tarvittavat osat valmiiksi. 


Lapsen kanssa yhdessä levitimme liimaa ja kiinnitimme osat paikoilleen. Lapsi olikin innoissaan, kun hahmot valmistuivat melko nopeasti ja hän halusi askarrella aina vain lisää. 


Lumiukon vartalon teimme liimaamalla valkoisen paperin hylsyn päälle. Silmät syntyivät piipunrassista, nenä ja kaulahuivi huovasta ja napit nahkapaloista. Hatun lierin teimme kartonkiympyrästä ja päälliosan renkaaksi liimatusta kartongista. 


Poro syntyi talouspaperihylsystä, pahvilaatikosta leikatuista jaloista ja päästä, kartonkisarvista ja -korvista sekä askartelusilmistä ja punaisesta helminenästä.


Tontulle liimasimme vaatteeksi ja lakiksi palat punaista kangasta. Partaa varten koiramme olivat sopivasti tuhonneet yhden pehmolelunsa, josta saimme vanua. Napit löytyivät ompelulaatikosta, nenän teimme piipunrassista ja silmiksi liimasimme askartelusilmät. 


Nämäkin jouluaskartelut ovat päässeet mukaan lapsen leikkeihin. Mikäli innostutte jouluaskarteluista, kannattaa kurkata myös meidän joulukylämme, jonka askartelimme edellisenä viikonloppuna. 


Iloisia askarteluhetkiä ja joulutunnelman rakentelua!



Kurkista myös Unelmalandia-blogin eilinen luukku, josta löytyy ohje pyykkietikan valmistukseen. 

Seuraava luukku aukeaa Nyt heti -blogissa, jonne tulee huomenna herkkukuusia, nam!

Askartele tonttujen joulukylä

Joulukoristeet olivat lapsena minulle yksi tärkeimmistä joulumielen tuojista. Oli ihanaa kaivaa tutut koristeet esiin vuoden odotuksen jälkeen ja asetella ne paikalleen. Lapsuudenkodissani oli paljon erilaisia kynttilöitä ja koriste-esineitä, jotka esittivät joulupukkia, tonttuja tai lumiukkoa. Näillä joulukoristeilla jaksoin leikkiä koko joulunajan vuodesta toiseen. Vielä edelleen haluan asettaa vanhempieni joulukuusen oksalle isoveljeni kävystä askarteleman joulutontun, joka oli tärkeä osa lapsuuden joululeikkejäni.

Haluan tarjota omalle lapselleni mahdollisuuden samanlaiseen joulun taikaan leikin kautta. En kuitenkaan marssinut kauppaan ostamaan joululeluja (tätä yritin kyllä viime vuonna, mutta en löytänyt tarkoitukseen sopivia joulukoristeita), vaan päätin askarrella lapselle oman joulun ihmemaan: tonttujen joulukylän.


Tarkoitus on säilöä joulukylä laatikkoon, josta lapsi saa joka vuosi joulukuun ensimmäisenä päivänä kaivaa sen taas leikkeihin. Ideana on, että joulukylä täydentyy joka vuosi. Seuraavana jouluna askartelemme ehkä muutaman talon lisää ja kun taloja alkaa olla tarpeeksi, on ajatuksena askarrella erilaisia pieniä joulukoristeita kylään. Tänä vuonna askartelu oli pitkälti minun tehtäväni, mutta tulevina vuosina lapsi voi osallistua askarteluun enemmän ja enemmän. Olen ideasta aika innoissani ja toivon, että tästä syntyy meille tärkeä yhteinen jouluperinne.

Askartelin talot tyhjistä keksi-, maito- ja jauhorasioista, jotka päällystin paperilla. Mattoveitsellä leikkasin taloihin ovet. Ehkäpä jonakin vuonna talot täydentyvät ikkunoillakin. Pahvipalat kattoon olin säästänyt jo kesällä saapuneesta postipaketista. Palat voi kuitenkin yhtä hyvin leikata vaikka pahvilaatikon kulmasta. Jonkinlaiset ovenkahvat taloihin olisi vielä tänä vuonna kehiteltävä, sillä lapselleni on tärkeää saada avata ja sulkea ovia.



Origamikuusten ohje löytyi Hääräämö-blogista. Kuuset syntyivät todella nopeasti, kun opin tekniikan. Tosin lähemmin tarkasteltuna kuusista kyllä huomaa, että asialla on ollut ensikertalainen origamitaittelussa.


Askartelin joulukylään myös massapalloista lumiukon ja pahvista kelkan. Lapsen kanssa paketoimme  muutaman pienen paketin tontuille.



Kaupasta ostin vain pieniä tonttuja, jotka löysin Tokmannista 4kpl 2,99e. Joku minua näppärämpi tekisi nämäkin itse. Pienen aktiivisen poikani leikeissä tontut ovat olleet jo rekkakuskeja ja autonkorjaajia, joten leikit eivät rajoitu pelkästään joulukylään. Ahkeran päivän päätteeksi tontut tulevat sitten omiin taloihinsa nukkumaan, laskevat kelkalla, juhlivat synttäreitä (koska lapseni mielestä lahjat kuuluvat synttäreihin) ja leikkivät piilosta kuusten takana. Mielenkiintoista nähdä, miten joulukylä vuosien varrella kasvaa ja kuinka lapseni leikit kasvavat hänen mukanaan. Mitähän tontuille kuuluu viiden vuoden päästä?



Syksyinen askartelu luonnonmateriaaleista

Syyslomaviikolla oli tarkoitus päivitellä enemmänkin blogia, mutta viikko hujahtikin miniloman, refluksioireiden, korvatulehduksen, ystävien ja katkonaisten öiden parissa. Tänään innostuimme kuitenkin askartelemaan syksyisen maiseman. Valmiista työstä tuli oikeastaan paljon kivempi, kuin mitä kuvien perusteella välittyy. Olohuonettamme koristaakin nyt syysaskartelu, jota taapero käy vähän väliä ihastelemassa. Tämä olisi mielestäni kiva yhteinen työ pienelle lapsiryhmällekin ja jokainen voisi askarrella yhteiseen maisemaan esimerkiksi jonkin eläimen. 



Askartelu alkoi tietenkin retkellä syksyiseen metsään, josta keräsimme keppejä ja lehtiä. Taapero innostui tästä askartelusta paljon muita enemmän, koska sai itse olla mukana keräämässä askartelumateriaaleja luonnosta. Kotona levittelimme löydetyt aarteet kuivumaan, mikä oli myös taaperolle mieluinen tehtävä. 

Ennen yhteistä askartelun aloitusta, pystytin kepit vaahtomuovipaloihin, jotka liimasin kuumaliimalla kiinni pahvialustaan. Mikäli olisin ajatellut asian loppuun saakka, olisimme kuitenkin aivan ensin maalanneet vaahtomuovipalat, sillä niiden maalaaminen myöhemmin oli hieman haastavampaa. Seuraavaksi kiinnitimme lehtiä liimalla pahviin. Meidän lehtemme olivat ehtineet jo kuivahtaa, joten ne rapisivat ja repeilivät helposti. Myöhemmin keräsimme lisää lehtiä, jotka kuivasimme suoraan paperilla ja liimasimme työhön tuoreeltaan, jolloin niiden käsittely oli helpompaa. Tutkimme ikkunasta pihapuitamme, joista lähes kaikki lehdet ovat jo pudonneet ja keskustelimme, kuinka meidänkin askartelussamme lehdet ovat pudonneet maahan ja paikallaan seisovat vain puiden paljaat rungot.




Kun maisema oli valmis, päätimme askarrella sinne vielä muutaman eläimen. Taapero halusi tehdä ketun ja minä pöllön. Kettu syntyi oranssista paperista, josta taapero leikkasi avustuksellani kolmiot pääksi ja korviksi. Hän liimasi korvat ja silmät sekä minun leikkaamani nenän paikalleen. Pöllön nokan, silmät ja siivet minä liimasin kiinni kuumaliimalla. Liimasimme eläimet kiinni alustaan, mutta toisaalta olisi hauska, jos ne olisi jätetty irtonaisiksi, jolloin niillä voisi myös leikkiä. 


Tämä askartelu oli nopeasti aamulla tuulesta temmattu, mutta askarrellessamme, aloin kehitellä ajatusta suuremmasta jouluisesta maisemasta. Maisemaa voisi täydentää erilaisilla askarteluilla pitkin joulukuuta. Marras/joulukuussa tulossa blogiin siis joulumaisema, jonka on tarkoitus olla yksi kodin joulukoristeista. Nyt kannattaa alkaa jo kerätä käpyjä ja keppejä valmiiksi joulumaisemaa varten siltä varalta, että ensilumi ehtisi yllättää aikaisin. Askartelua varten tarvitaan myös isompi pahvinpala, jolle maiseman voi rakentaa. Ehkäpä pumpulia lumeksi ja pahvia pieniksi mökeiksi... katsotaan, millainen maisema lopulta syntyy. 


Askartele soittimet iloisiin musiikkihetkiin

Yli kuukauden blogitauon jälkeen on aika palata uusien ideoiden kanssa. Alkusyksy on ollut meillä hektinen minun siirtyessäni osittaiselta hoitovapaalta täysipäiväisesti töihin ja taaperon aloittaessa päiväkodin. Illat ja viikonloput ovat täyttyneet pääasiassa kiukkukohtauksista, halihetkistä, sairastelusta ja tavallisesta arjen puuhailusta. Nyt tuntuu siltä, että me molemmat taaperon kanssa alamme sopeutua uuteen arkeen ja kaipaamme kotiinkin taas uutta puuhaa. Minä löydän itseni selailemasta paikallisen Facebook-kirppiksen leluvalikoimaa, sillä en jaksa illasta toiseen leikkiä samoilla leluilla. Sitten taas muistan, etten halua kerätä kotiin leluvuorta, vaan mieluummin ideoin meille jotakin puuhaa, josta me molemmat innostumme. 

Me emme ole lainkaan musikaalisia, enkä ole kotivuosina tarjonnut tällä saralla taaperolle kuin lastenlaulujen kuuntelemista ja joitakin laululeikkejä. Nyt päiväkodissa taapero on ihastunut soittimiin ja päätin hankkia niitä kotiinkin. En kuitenkaan kävellyt kauppaan, vaan selailin Pinterestiä ja kaivelin kaappeja. Nyt meiltä löytyy neljä erilaista soitinta, jotka ovat olleet aktiivisessa käytössä viikon verran. Osan soittimista askartelimme yhdessä, mutta suurimman osan sain väkertää aivan itse, sillä niiden askartelu oli vielä liian haastavaa malttamattomalle taaperolle. Vaikka en yleensä ole suuri askartelun ystävä, oli yllättävän mukavaa rauhoittua hektisen arjen vastapainoksi askartelemaan aivan yksin. 


Rumpua varten yritin löytää kaapeista metallirasiaa tuloksetta. Löysin kuitenkin pahvisen purkin, jonka pohja on metallia ja päätin kokeilla sen toimivuutta rumpuna. Poistin rasiasta kannen ja pingotin sen tilalle ilmapallon, josta olin leikannut kapeimman osan pois. Kun ilmapallo oli liimattu paikoilleen, oli rumpu käyttövalmis. Koristeeksi liimasin rasian ympärille vielä valkoista ja mustaa paperia. Muutaman päivän soitimme rumpua käsin, jonka jälkeen taapero toivoi rumpukapuloita. Erinomaiset rumpukapulat syntyivät massapalloista, joihin liimasin varsiksi coctailtikut. 



Suklaamunien yllätyskuorista (joita olen pääsiäisestä saakka säästänyt askarteluidean toivossa) tein rytmimunat. Tämä onkin varmasti kaikille tuttu askartelu, eli sisään vain jotakin helisevää ja soitin on valmis. Minä virkkasin kuorien päälle päällysteen, jotta taapero ei varmasti pääse aukaisemaan kuoria. Ja ovathan ne mukavamman näköisiä näin. Viime virkkauskerrasta on jo aikaa, joten kuvassa olevasta ensimmäisestä päällysteestä tuli...kamala, mutta toinen onnistui jo paremmin. Ensin virkataan pätkä spiraalia, sitten ketjusilmakkaa ja kun kuori on melkein peitossa, kavennellaan. 



Sadeputken askartelimme talouspaperihylsystä. Työnsimme hylsyn läpi paljon pieniä nauloja ja keräsimme ulkoa kiviä, jotka kilisevät nauloihin sadeputkea kallistettaessa. Muoviroskien seasta löysin keksipaketin kuoret, joista leikkasin hylsyn päihin sopivat tulpat. Hylsyn päät voi toki tukkia millä tahansa muullakin. Lopuksi päällystin hylsyn liimaamalla sen päälle huopakangasta. 





Tämän viimeisen soittimen nimeä on kertakaikkiaan muistanut, mutta kiitos ihanan kommentin, sekin selvisi. Kyseessä on siis apinarumpu. Sitä varten tarvitaan kaksi sosepurkin metallikantta, lankaa, kaksi helmeä ja jäätelötikku tms. varsi. Maalasimme sosepurkkien kannet mustiksi ja jäätelötikun punaiseksi. Kun maali oli kuivunut, liimasin kuumaliimalla kannet yhteen niin, että niiden väliin jäi jäätelötikku ja lanka, jonka molempiin päihin oli solmittu helmet. Meidän apinarummussamme langat jäivät aavistuksen liian lyhyiksi, mutta hyvin rumpu silti soi, kun sitä heiluttaa. 




Onko teillä askarreltu jotakin soittimia? Olisi mukava kuulla vinkkejä, millaisilla soittimilla voisimme täydentää orkesteriamme. Triangelia taapero kovasti toivoisi, mutta saattaa olla, että sen kanssa joudun katsastamaan kaupan tarjonnan, sillä en ainakaan vielä ole keksinyt, kuinka se askarreltaisiin. 

Instagramin puolelle on muuten tulossa myöhemmin ääninäytettä meidän soittimistamme. Ilmapallosta askarreltu rumpu kumisee hienosti ja sadeputkestakin kuuluu hauska ääni. Kannattaa siis ottaa leikkinurkka seurantaan, mikäli se ei vielä ole. 



Selviytymispakkaus lapsen flunssapäiviin


Taaperomme aloittaa ensi viikolla päiväkotitaipaleensa ja odotan syksyn sairastelukierrettä kauhulla. Ajattelin varautua pitkiin flunssapäiviin jo etukäteen ja valmistaa kaappiin selviytymispakkauksen, josta toivottavasti on apua silloin, kun neljän seinän sisällä on vietetty liian monta päivää putkeen tai silloin, kun kotiin jäävä vanhempi on itsekin flunssassa.

Kokoamani selviytymispakkaus sisältää erilaisia rauhallisia puuhia, joita flunssaisen taaperon kanssa voi kotona touhuilla. Kannattaa kurkata myös blogin aiemmat puuhaideat, sillä sieltäkin löytyy monta mielenkiintoista puuhaa, jotka sopivat flunssapäiville.



Leikit maalarinteipillä


Minä pidän kaapissa aina maalarinteippiä ja käytämmekin sitä melko usein leikkeihin tai kiinnittääksemme jotakin lattiaan. Me olemme tehneet maalarinteipistä esimerkiksi autoratoja, erilaisia koteja ja kaupunkeja pikkuleluille sekä teippitaidetta. 



Etukäteen valmistellut askartelut


Askartelu sopii hyvin rauhalliseen puuhailuun, mutta mikäli on itsekin flunssassa, ei välttämättä huvita miettiä askarteluja ja valmistella niitä. Meillä on usein jokin helppo askartelu valmiina, jotta taapero pääsee askarteluinnon iskiessä heti askartelemaan. Selviytymispakkaukseen halusin koota muutaman sellaisen askartelun, joista taapero selviää mahdollisimman itsenäisesti. Valmistelinkin käärme- siili- ja syksyn lehdet -askartelut odottamaan flunssapäiviä. Lisään kuvat valmiista askarteluista Leikkinurkan Instagramiin sitten, kun flunssainen taapero on päässyt askartelemaan. (Kannattaa siis ottaa meidät Instagramissa seurantaan, mikäli et vielä ole seuraaja.)



Käärmeaskartelua varten leikkasin paperista suikaleita, joita taapero saa liimata renkaiksi, tehden pitkää rengasketjua. Ketjun päähän kiinnitetään käärmeen pää, johon liimataan silmät ja kieli.

Syksyn lehdet -askarteluun leikkasin ruskeasta paperista puun rungon. Taapero saa liimata rungon taustapaperille ja painaa sitten esimerkiksi topsipuikolla tai sormella puun oksille värikkäitä lehtiä sormiväreillä.

Siiliaskartelua varten leikkasin kartongista siilin, jolle piirsin silmän. Värikkäistä langoista leikkasin pätkiä, jotka taapero saa leikata lyhyemmiksi ja liimata siilin piikeiksi.


Painanta


Painanta on helposti ja nopeasti valmisteltava aktiviteetti flunssapäivään. Painantaan tarvitaan vain väriä (me käytämme sormiväriä) ja vaikkapa peruna tai kurkku, josta voi leikata leimasimen taaperolle.



Pisteiden yhdistelytehtävä


Muistatteko, kun lapsena tehtiin yhdistelytehtäviä, joissa vedettiin viivaa numerosta seuraavaan ja lopputuloksena syntyi jokin kuvio? Taapero ei vielä osaa numeroita, mutta hän osaa jo vetää viivoja kuvasta toiseen. Minä piirrän paperiin yksinkertaisia kuvia, kuten aurinko, puu, ympyrä jne. Kun kuvat ovat valmiina, annan paperin taaperolle ja hän saa ryhtyä yhdistelemään kuvia viivoilla toisiinsa antamieni ohjeiden mukaan: "Vedä viiva auringosta ympyrään". Kuvioiden sijaan paperissa voi olla myös värejä, joita pitää yhdistää tietyssä järjestyksessä. Tätä puuhaa ei välttämättä tarvitse etukäteen valmistella, sillä sen valmistelu on nopeaa. Tein kuitenkin yhden paperin valmiiksi kaappiin, jotta muistan puuhan sitten, kun sille on tarvetta.


Pujottelu


Pujottelu on keskittymistä vaativaa hienomotoriikkaharjoittelua, josta meidän taaperomme pitää. Meiltä löytyy pujottelutarvikkeet jo ennestään, sillä taapero on harrastanut pujottelua aiemminkin. Jos teillä ei vielä pujottelutarvikkeita ole, kannattaa ne ehdottomasti valmistaa kaappiin odottamaan. Pujottelusta löydät lisää tästä postauksesta.


Kaupasta ostettavat valmiit puuhat


Olen ostanut selviytyspakkaukseen valmiina taaperolle muutaman arkin tarroja ja uudet sormivärit, sillä vanhat ovat aivan lopussa. Lisäksi löysin kaupasta ihania tarrakirjoja, joissa on erilaisia taustoja, joihin lapsi saa liimata kirjasta löytyviä tarroja. Uskon, että nämä tulevat olemaan hitti. 



Nyt pakkaan tarvikkeet kaappiin ensimmäisiä flunssakierteitä odottamaan ja toivon, että kuluu vielä pitkä aika, kunnes joudun kaivaman ne ensimmäistä kertaa esiin. Mahdollisimman flunssatonta syksyä teille kaikille!

Värikäs vaahtoleikki

Tein taaperolle ihanan vaahtoleikin, josta en itsekään malttanut pitää käsiäni erossa. Vaahto valmistuu nopeasti vain muutamasta ainesosasta, joten tämä houkutteleva leikki on helppo toteuttaa. Idean vaahtoon löysin Pinterestistä jo kauan sitten, mutta vasta äskettäin uusimme blenderimme ja siksi pääsin kokeilemaan ideaa vasta nyt. 



Vaahto itsessään houkuttelee upottamaan kädet sekaan, muotoilemaan sitä ja katsomaan, kuinka se valuu hitaasti sormien välistä. Mikäli vaahtoa tekee useammasta väristä, kuten me teimme, on värien sekoittumista hauska havainnoida. Taapero ei vielä ymmärrä, mistä tämä johtuu ja hänestä on ihmeellistä, kuinka sinisen ja punaisen joukkoon ilmestyy yhtäkkiä liilaa. Me kokeilimme vaahtoa nyt ensimmäisen kerran ja taapero viihtyi sen parissa pitkän tovin. Halutessaan vaihtelua leikkiin, vaahdon sekaan voi piilottaa vaikkapa muovieläimiä, pikkuautoja tai kiviä, joita lapsen pitää etsiä. Vaahdossa voi myös kylvettää/pestä eläimiä tai autoja. 



 Vaahto valmistetaan sekoittamalla tehosekoittimessa vettä, käsitiskiainetta (tai kylpyvaahtoa?), elintarvikeväriä ja maissisuurustetta. Maissisuuruste jämäköittää vaahtoa, mutta sen voi halutessaan jättää pois. Tarkkoja mittasuhteita en osaa antaa, koska laitoin ainesosia mittailematta, mutta tässä suuntaa-antavia määriä:

Laita tehosekoittimen kannun pohjalle pieni määrä vettä. Vettä ei saa olla liikaa, sillä saippuan johdosta nesteen tilavuus kannussa kasvaa merkittävästi. Vaahdosta ei saa myöskään tulla liian vetistä. Sanoisin, että reilu desi vettä on sopiva määrä aloittaa. Vettä voi lisätä tarvittaessa. Lisää veden sekaan muutama ruokalusikallinen tiskiainetta, maissisuurustetta ja elintarvikeväriä. Olisinkohan minä käyttänyt noin kaksi ruokalusikallista väriä ja kolme ruokalusikallista tiskiainetta sekä saman verran maissisuurustetta. Sitten vain annetaan koneen sekoitella vaahtoa muutaman minuutin ajan. Vaahdon koostumusta voi tarkkailla ja lisätä ainesosia tarpeen mukaan. 


Leikin loppua kohden vaahto ja vesi alkoivat erottua toisistaan, jolloin vaahdon värit haalistuivat. Jäljelle jäi värikästä tiskivettä, jonka päällä oli haalean väristä vaahtoa. Tämä harmitti selvästi vain minua, sillä taapero jatkoi leikkejä aivan yhtä innoissaan kuin aluksi. En tiedä, auttaisiko tähän, jos maissisuurustetta olisi enemmän. Otamme ilolla vastaan vinkkejä, mikäli joku on keksinyt, kuinka vaahdosta saa kestävämpää, sillä tätä teemme ehdottomasti uudelleen.

Niin, ja vielä yksi vinkki: mikäli ei halua tahranpoistopyykille (kuten minä), kannattaa vaahtoleikit toteuttaa lämpimällä säällä vaikkapa uima-asussa tai sateella kylpyhuoneessa. 


Seuraathan Leikkinurkaa jo Facebookissa ja Instagramissa, niin saat ensimmäisenä tiedon uusista puuhaideoista.



Hauskat ideat leikkeihin kesän hittilelulla, kärpäslätkällä

Kärpäslätkä on ainakin meidän perheessämme kesän hittilelu. Aina kun kärpäslätkä osuu taaperon silmiin, hän unohtaa muut asiat ja uppoutuu lätkimään. Olen hyödyntänyt kiinnostusta kärpäslätkään ja koonnut joukon leikkejä ja harjoituksia, joita kärpäslätkällä voi leikkiä eri-ikäisten kanssa.




Hauskoja leikkejä kaikenikäisille


Ilmapallon lyöminen kärpäslätkällä on yksi hauskimmista puuhista. Vappupostauksessa oli vinkki ilmapallon roikkumisesta katossa, joka on valtavan hauska aktiviteetti mihin aikaan vuodesta tahansa.  Tälläkin kertaa taapero olisi halunnut ilmapallon roikkumaan, mutta nyt kuitenkin lätkimme sitä ilman narua. Taaperosta oli kaikkein hauskinta lyödä ilmapalloa ilmasta, mutta kokeilimme myös ilmapallon lyömistä kärpäslätkällä maata pitkin. Isompien kanssa kärpäslätkällä voi yrittää syötellä pitäen ilmapallon ilmassa tai pistää käyntiin suuremman pelin, jossa pallo pitää saada lyötyä maaliin. Me taaperon kanssa pelasimme tällä kertaa samassa joukkueessa ja yritimme yhteistuumin saada ilmapallon lyötyä maalina toimineeseen laatikkoon.



Ilmapallojen lisäksi kärpäslätkällä voi lätkiä saippuakuplia. Tämäkin on hauska puuha monenikäisille. Meidän taaperomme piti siitä vielä ilmapalloleikkiäkin enemmän. Voisi myös kokeilla, saako kärpäslätkällä aikaan saippuakuplia tekemällä saippuakuplaveden ämpäriin. Perheen pienimmille sopii täyden vesiämpärin läpsyttely kärpäslätkällä lämpimänä päivänä.

Myös kärpäslätkämaalaus on ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Me olemme käyttäneet maalaamiseen sormivärejä, mutta tähän sopinee mikä tahansa (vesiliukoinen) väri. Minusta on helppoa, kun kaapista löytyy yhdet värit, jotka sopivat lähes kaikenlaiseen puuhaan ja siksi käytämme sormivärejä lähes kaikkeen maalaamiseen.




Harjoituksia taapero- ja leikki-ikäisille


Kokeilimme ensin läpsyleikkiä, jossa haroitellaan värejä. Asetin lattialle eri värejä ja pyysin taaperoa leikkiin. Riemu oli suuri, kun hän huomasi kärpäslätkän kuuluvan leikkiin mukaan. Minä sanoin värin ja taaperon tehtävänä oli lätkäistä sanomaani väriä. Väreiksi sopii mikä vain paperinpala tms. mutta se kannattaa olla kiinnitettynä lattiassa teipillä, sillä muuten paperit lentelevät läpsystä tulevan ilmavirran mukana ympäriinsä. Väreiksi voi ottaa myös vaikkapa tietyn värisiä pikkuautoja. Minä käytin leikkiin aiemmin askarreltuja kädenjälkiä. Lisää vinkkejä käden- ja jalanjälkien käyttöön löydät tästä postauksesta.


Harjoittelimme kärpäslätkän avulla myös muotoja. Asetin lattialle paperista leikattuja muotoja: ympyrä, kolmio, neliö ja tähti, joita lapsen piti läpsiä samaan tapaan kuin värileikissä. Muodot ovat taaperollemme vielä tuntemattomampia, joten oli hyvä, että niitä oli leikissä vain muutama ja toistoja tuli paljon. Jossakin vaiheessa vaikeutimme tehtävää niin, että harjoittelimme samalla lukuja. Taaperon piti läpsäistä oikeaa kuvaa niin monta kertaa kuin sanoin: "Läpsäytä ympyrää kolme kertaa".

Läpsyleikeistä syntyy liikuntaleikkejä, kun ne toteuttaa ulkona suuremmalla alueella. Näin leikit soveltuvat myös useammalle lapselle samaan aikaan leikittäviksi. Taaperon kanssa ulkona voi läpsiä myös esimerkiksi omenapuuta, asfalttia, varaston ovea tms. Tällöin voi ohjeiden annon ohella keskittyä itse vaikkapa rikkaruohojen kitkemiseen ja taapero pysyy kiireisenä läpsyleikissään.


Harjoituksia sekä pelejä leikki- ja kouluikäisille


Samaan tapaan kuin harjoittelimme taaperon kanssa värejä, voi harjoitella oikeastaan mitä vain. Numeroita, kirjaimia, laskuja, lukemista, englantia jne. Lattialle voidaan asettaa esimerkiksi kertotaulun tuloja, jolloin aikuinen sanoo laskun ja lapsen pitää läpsäyttää oikeaa vastausta tai lappuja, joissa on eri tavuja, joista aikuinen sanoo yhden ja lapsen pitää läpsäistä oikeaa lappua.

Isommille lapsille voi tehdä myös kärpäslätkäpelin: Pisteen saa se, joka ehtii ensimmäisenä läpsäisemään oikeaa vastausta. Tehtävät voi kirjoittaa paperilapuille, jotka käännetään esiin yksi kerrallaan. Lapuilla voi olla esimerkiksi yhteenlaskuja ja lattialla niiden vastauksia. Yksi lappu käännetään esiin ja jokainen pelaaja yrittää mahdollisimman nopeasti läpsäistä oikeaa vastausta. Nopein pelaaja saa pisteen, josta merkkinä voi olla vaikkapa aiemmin esiin käännetty lappu.

Iloisia kärpäslätkäleikkejä!


Kiikarointia lapsuuteen taaperon kanssa – Uusia ideoita vanhaan tuttuun leikkiin


Muistatko, kun lapsena askarreltiin kiikarit? Muistatko, mitä niillä leikittiin? Päätin tehdä taaperon kanssa tämän tutun askartelun ja keksiä erilaisia ideoita kiikarileikkeihin. Alla ensin lyhyesti askarteluohjeet ja sen jälkeen meidän ideoitamme kiikarointiin.

Askarteluun tarvitaan kaksi wc-paperihylsyä tai yksi puolitettu talouspaperihylsy. Hylsyt maalataan tai päällystetään paperilla ja liimataan yhteen. Me maalasimme hylsyt sormiväreillä. Kun maali oli kuivunut, liimasin hylsyt yhteen. Liimasin kiikareiden ympärille koristenauhan, johon solmin kiinni kaulanauhan. Kaulanauhalle voi myös rei'ittää reiät tai nauhan voi jättää kokonaan pois. Mikäli lapsi leikkii kiikareilla yksin, kannattaa kaulanauha jättää pois kuristumisvaaran vuoksi.



Kiikarointia ulkona


Kiikarit voivat innostaa etenkin hieman isompaa lasta upeisiin mielikuvitusleikkeihin, mutta meidän leikkimme ovat tällä kertaa aikuisen ohjaamia. Pakkasimme uudet kiikarimme reppuun ja lähdimme metsään, sillä mikä sen parempaa, kuin kiikarointi ulkoilmassa. Alkuun annoin taaperolle kiikarointitehtäviä, joissa hänen piti etsiä kiikaroiden käpy, kivi, keppi jne. Löydökset keräsimme yhteen paikkaan ihasteltaviksi. Taapero olisi jaksanut leikkiä kauamminkin, mutta kun käpyjä alkoi olla jo melkoinen jono, päätin siirtyä seuraavaan leikkiin.

Olin pakannut reppuun mukaan myös muutaman muovieläimen, jotka asettelin pienelle alueelle metsään melko näkyville paikoille. Kerroin taaperolle, että eläimet ovat piiloutuneet metsään ja hänen pitäisi löytää ne kiikaroiden. Tämäkin oli taaperosta hauskaa ja eläimet piti piilottaa aina uudelleen ja uudelleen. Usein taapero tarvitsi hieman neuvoa, mihin suuntaan hänen tulisi kiikaroida ja välillä hän etsi eläimen ensin katseellaan ilman kiikareita ja paikansi sen tämän jälkeen vielä kiikareilla. Voi miten hän riemuitsikaan aina löytäessään eläimen. Silmien pitäminen kiinni piilotusvaiheessa oli pienelle todella haastavaa ja hän kurkkikin minua vähän väliä. Lopulta teimmekin niin, että taapero seisoi katse toiseen suuntaan, kun minä piilotin eläimiä.




Löydätkö tämän tiikerin aivan ensimmäisestä kuvasta?


Kiikarointia sisällä


Kiikareista saa iloa myös sadepäivän sisäleikkeihin. Eläinten piilotusta voi hyvin leikkiä myös sisällä tai etsiä kiikareilla erilaisia leluja, kuten me etsimme metsässä luonnonmateriaaleja. Minä ajattelin kokeilla jonain päivänä kiikareiden hyödyntämistä lelujen siivoukseen: "Löydätkö kiikaroiden pikkuauton? Hienoa, tuo se tänne autokoriin". Kiikaroiden voi harjoitella myös vaikkapa värejä etsimällä kiikareilla erivärisiä asioita: "Löydätkö kiikareilla jotakin punaista?" Mikäli lapsi ei vielä osaa värejä, voi hänelle näyttää kysyessä jotakin punaista, jotta lapsi tietää, minkä värisiä esineitä hänen tulisi etsiä.

Oletteko te askarrelleet perinteiset kiikarit? Millaisia leikkejä olette keksineet?

Seuraatko jo Leikkinurkkaa Facebookissa ja Instagramissa? Tule mukaan, niin saat tiedon uusista ideoista blogissa. 

Ideoita taaperon potkupyöräharjoituksiin ja kokemuksia Striderista

Kaupallinen yhteistyö: Strider Suomi


Potkupyöräjutun ensimmäisessä osassa kerroin kokemuksiamme potkupyöräilyn aloituksesta ja esittelin leikkejä, joiden avulla voi harjoitella mm. pysähtymistä ja tasapainoa. Voit lukea ensimmäisen postauksen täältä. Tässä toisessa osassa jaan lisää hyviksi havaittuja potkupyöräleikkejä ja -harjoituksia, mutta ensin kerron kokemuksiamme jo vuoden meitä palvelleesta Strider-potkupyörästämme.




Kokemuksiamme Striderista


Mies paneutui potkupyörävalintaan toden teolla viime kesänä. Hän vertaili eri potkupyöriä, tutki niiden ominaisuuksia ja luki kokemuksia. Lopulta hän päätyi tilaamaan vajaa 1,5-vuotiaallemme Strider 12 Sportin minun nyökytellessä hyväksyvästi vieressä. Strider on ollut taaperollamme käytössä viime kesästä aina talven tuloon saakka sekä tänä keväänä heti lumien sulamisesta lähtien, emmekä voisi olla tyytyväisempiä potkupyörävalintaamme. Striderin säätöominaisuudet ovat erinomaiset ja sama potkupyörä sopii 1,5-vuotiaasta lähes 5-vuotiaaksi asti. Satulan ja tangon korkeutta on helppo ja nopea säätää kesken pyörälenkin. Tätä onkin tullut ahkerasti tehtyä sopivaa korkeutta etsiessä aina lapsen venähdettyä lisää pituutta.

Strider 1v 5kk ikäisellä

Strider 2v 5kk ikäisellä


Striderimme renkaat ovat 12 tuumaiset, mutta rungon muotoilu mahdollistaa jo alle 80cm pitkän lapsen nousemisen itse potkupyörän kyytiin. 12:n tuuman renkaat sekä tangon ja satulan hyvät säätömahdollisuudet takaavat kuitenkin sen, ettei pyörää tarvitse lapsen kasvaessa päivittää isompaan kokoon, vaan sama potkupyörä sopii lapselle koko potkupyöräiän. Pyörä on myös todella kevyt, mikä sekin mahdollistaa potkupyöräilyn aloittamisen varhain. Meidän 1v 6kk ikäinen lapsemme pystyi helposti pitämään pyörää pystyssä ja nostamaan sen itse kaatuessaan. Liian painavan potkupyörän hallinta on vaikeaa, jolloin myös ilo pyöräilystä voi kadota.

Edellä mainitut ominaisuudet ilahduttivat minua erityisesti viime kesänä ja syksynä lapseni ollessa alle 2-vuotias. Nyt hänen ollessaan 2v 5kk ikäinen, Striderin tärkein ominaisuus on mielestäni satulan alle sijoitettu jalkatuki. Taaperoni on oppinut tasapainon hyvin ja potkuttelee loivassa alamäessä jo kymmenien metrien matkoja jalat ilmassa. Ennen kuin taapero oppi nostamaan jalat jalkatuille, hän nosti luonnostaan jalat ilmaan satulan alle takarenkaan molemmin puolin. Taaperolla oli siis asento jo luonnostaan valmiina ja opittuaan tasapainon riittävän hyvin, hän vain nosti jalkojaan hieman ylemmäs, jotta sai ne jalkatuille. Kun jalkatuki on satulan alla, lapsen on helppo säilyttää tasapaino ja hän saa jalat laskettua nopeasti maahan jarruttaessaan niillä. Satulan alle sijoitettu jalkatuki mahdollistaa myös sen, että lapsi voi temppuilla pyörällä ja opetella seisomaan sillä. Ehkäpä meilläkin jo syksyllä treenaillaan seisomista.

Lapsi nosti luonnostaan jalat lähelle jalkatukia, ennen kuin oppi nostamaan ne jalkatuille.


Striderissa jalkatuki on sijoitettu satulan alle, jotta tasapaino säilyy oikeana ja jalat saa helposti takaisin maahan.

12-tuumaisesta Strider-potkupyörästä on saatavilla kahdeksan eri värivaihtoehtoa. Potkupyöriä löytyy myös 16- ja 20-tuumaisia, joten potkuttelun voi aloittaa taaperoiän jälkeenkin. Lisäksi Strideriin on saatavilla erilaisia lisävarusteita, kuten sukset, joilla pyörän saa ympärivuotiseen käyttöön. Sukset ovatkin meidän hankintalistalla ensi talveksi. Tämän kesän uutuustuote on 3-7 -vuotiaille tarkoitettu 14-tuumainen potkupyörä, joka muuntuu ajotaitojen karttuessa polkupyöräksi. Striderin sivuilta löydät lisätietoa potkupyöristä.

Jos tällä vuoden kokemuksella tekisimme potkupyörävalintaa uudelleen, Strider olisi ehdottomasti meidän valintamme. Pitkä käyttöikä, keveys, monipuoliset ja helpot säädöt sekä jalkatuen sijoituspaikka ovat ne ominaisuudet, jotka me olemme kokeneet kaikkein tärkeimmiksi. Voinkin erittäin lämpimästi suositella Strideria myös muille.


Strider 12 Sport


Leikkejä ja harjoituksia potkupyöräilyyn


Ensimmäisessä potkupyöräpostauksessa esiteltyjen hippa-, seuraa minua ja stop-leikkien sekä erilaisten tasapainoharjoitusten lisäksi me leikimme potkupyöräillessä hitaasti ja hurjasti -leikkiä. Tässä leikissä taaperon pitää vuorotellen ajaa hitaasti tai kovaa eli hurjasti. Etenkin polkupyöräillessä hitaasti ajaminen on oikea taitolaji ja potkupyöräillessäkin tästä taidosta on hyötyä esimerkiksi jyrkissä alamäissä. Tätä leikkiä kannattaakin alkaa leikkiä siinä vaiheessa, kun taapero osaa jo potkutella eteenpäin hyvää vauhtia, eikä välttämättä malttaisi enää edetä rauhallisesti. Kun hitaasti ajamista on leikin avulla harjoiteltu, sitä on helppo käyttää myös rauhallista ajoa vaativissa tilanteissa, kuten suurissa alamäissä tai vaikkapa vilkkaalla tiellä.

Erilaiset potkupyöräradat ovat olleet taaperomme suosiossa jo pitkään. Ratoja on helppo piirtää kepillä hiekkaan ja me poikkeammekin usein pyörälenkillämme läheisen koulun kentälle harjoittelemaan radalla ajamista. Teemme pyöräratoja, joissa on pitkiä vauhtisuoria ja tiukkoja kurveja. Harjoittelemme myös ympyrän ajamista molempiin suuntiin sekä kahdeksikkoa. Asfalttiin pyöräratoja voi piirtää vedellä. Kastelukannusta kaatamalla radan saa valmiiksi nopeasti ja helposti. Myös erilaiset pujotteluradat ovat hauskoja. Pujotteluesteiksi voi asettaa vaikkapa juomapullon, takin ja lippiksen. Monelta paikkakunnalta löytyy myös valmiita pyöräratoja, jonne taapero kannattaa rohkeasti viedä. Meidän taaperomme innostui ajamisesta läheisellä pumptrack-radalla 1v 9kk iässä. Kaikenlaisilla radoilla ajamiseen voi yhdistää hippa- stop- sekä hitaasti ja hurjasti -leikkejä. Harjoittelu on aina hauskempaa, kun aikuinenkin heittäytyy mukaan leikkiin!

Pienellekin alueelle mahtuu pyörärata, jossa taapero viihtyy.



Iloisia potkupyöräilyhetkiä!