Pääsiäisen hauskin munien maalaus taaperon kanssa


Päätimme maalata pääsiäismunia tänä vuonna vauhdikkaampaan tyyliin ja se sopikin 2-vuotiaalle todella hyvin.


Toteutukseen tarvitaan laatikko, väriä ja pääsiäismunia. Me käytimme muovisia askartelumunia. Laatikon pohjalle laitetaan väriä ja muna asetetaan laatikkoon. Laatikkoa heilutellaan ja ravistetaan, jolloin pääsiäismuna pyörii laatikon pohjalla, värit sekoittuvat ja muna värjäytyy kauniiksi. Taaperolta laatikon heiluttelu sujui parhaiten seisten.




Kokeilimme maalausta ensin sormiväreillä. Laitoin sormiväriä liian suuriksi kasoiksi laatikon pohjalle (ylempi kuva), jolloin muna juuttui värikasoihin, eikä taaperon heilutusvoima riittänyt pääsiäismunan irrotukseen. Väriä kannattaa siis laittaa hyvin ohuita juovia ympäri laatikon pohjaa. Toisen maalauskokeilun teimme vesipohjaisella askartelumaalilla (alempi kuva). Lopputuloksen kannalta maalilla ei mielestäni ollut väliä, mutta mikäli valinnanvaraa on, valitsisin maalaukseen juoksevamman maalin. Tärkeintä on kuitenkin laittaa maalia tarpeeksi ohuena kerroksena.


Taaperon refleksit eivät aina riittäneet kääntämään laatikkoa takaisin suoraksi tarpeeksi ajoissa, joten muutaman kerran pääsiäismuna sinkoili laatikosta lattialle (ja verhoille). Pienimmille maalaajille suosittelenkin kylpyhuonetta tämän aktiviteetin toteutuspaikaksi. 


Uusia ideoita palapelien kokoamiseen: valokuvasuunnistusta ja aistiharjoituksia

Palapelien kokoaminen kehittää mm. matemaattista ajattelua, hienomotoriikkaa, muistia ja hahmotuskykyä. Meidän palapelimme ovat jo hetken aikaa olleet liian helppoja taaperolle. Emme kuitenkaan vielä ole saaneet aikaiseksi hankkia haastavampia ja siksi päätin keksiä uusia ideoita vanhojen palapelien kokoamiseen.


Laitoimme palapelinpalat yhdessä laatikkoon ja täytimme laatikon palloilla. Lapsen tehtävänä oli etsiä palapelinpalat pallojen seasta ja koota palapeli. Annettuani ohjeet, viisas lapseni alkoi tyhjentää palloja pois laatikosta, jonne olimme ne juuri yhdessä laittaneet. Leikin oli kuitenkin tarkoitus olla myös aistiharjoitus, joten näytin lapselle, kuinka palapelinpaloja etsitään laatikosta työntämällä käsi pallojen sekaan. Ensin käden laittaminen pallojen sekaan jännitti lasta, mutta olikin hauskaa, kun hän pääsi vauhtiin. Piilotimme palat laatikkoon monta kertaa uudelleen. Paloja voi piilottaa myös esimerkiksi raa'an makaronin tai riisin sekaan.


Toisella kerralla piilotin paloja ympäri kotiamme. Annoin lapselle vihjeen palapelinpalan sijainnista ja lapsen piti käydä etsimässä palat: "Seuraava pala on koiran vesikupin vieressä". Kokeilin myös valokuvasuunnistusta palojen etsimisessä. Otin kännykällä kuvan kohdasta, jossa palapelinpala on, näytin kuvan lapselle ja lapsen piti etsiä pala kuvan perusteella. Tehtävää voi vaikeuttaa rajaamalla kuvaa erilailla. Jos kuvassa näkyisi esimerkiksi vain yksi parkkitalon parkkiruutu, tehtävä olisi vaikeampi kuin nyt, kun parkkitalo näkyy kokonaan.


Valokuvasuunnistuksesta lapsi piti erityisen paljon. Kuorin itse samalla perunoita ja palapeli oli vieressäni keittiössä. Lapsi kävi luonani katsomassa yhden valokuvan kerrallaan, lähti sitten etsimään piilotettua palaa ja toi sen paikalleen palapeliin. Tämä on nopea ja helppo aktiviteetti valmistella vaikkapa illalla valmiiksi aamua varten, jolloin aamulla voi itse vielä loikoilla hetken, kun lapsi etsii innokkaana piilotettuja palapelinpaloja.

Tein meille myös uuden palapelin piirtämällä esineiden ääriviivoja kartongille. Lapsen piti asetella esineet  ääriviivojen päälle. Meillä sattui olemaan tähän sovipia kartonginpaloja, mutta palapelin voisi tehdä myös piirtämällä kaikki ääriviivat samalle paperille.


Väriharjoituksia autoilla + ideoita muihin autoleikkeihin

Nukkumaanmenon aikaan meillä on usein ihana juttuhetki. Eräänä iltana kysyin, mitkä asiat ovat lapselle tärkeitä. "Mopot ja autot", uninen taapero kuiskutti päättäväisesti. Ne ovatkin meillä suosikkileluja, joilla hän haluaa leikkiä useita kertoja päivässä. Tässä leikissä päätin yhdistää autot väriharjoituksiin ja tein pahvista autoille värikkään parkkipaikan.


Taapero seurasi parkkipaikan valmistumista malttamattomana ja sitä mukaan kun sain parkkiruutuja väritettyä, hän ajoi heti sopivan värisen auton parkkiin. Meiltä löytyi yllättävän monenvärisiä autoja, mutta leikkiin riittäisi vain muutama erivärinen auto, sillä ainakin meidän taaperostamme oli hauskaa vaihtaa parkkiruutua. Punainen paloato ajoi vuorotellen kaikkiin punaisiin parkkiruutuihin. Yllättävän vaikeaa hänen oli löytää oikea parkkipaikka valkoiselle autolle. Tämä johtui ehkä siitä, että käyttämäni pahvi oli valkoista, enkä siksi ollut värittänyt valkoisia ruutuja millään värillä. Huomasin kuitenkin, että vaikka puhumme väreistä paljon, selkeästi muita värejä vähemmän tulee puhuttua mustasta ja valkoisesta.


Leikin jälkeen laitoin parkkipaikan piiloon ja tarkoitukseni on ottaa se esiin silloin, kun taapero kaipaa kipeästi autoleikkiseuraa, enkä minä pääse sillä hetkellä leikkimään. Meillä lapsi ei viihdy juurikaan itsekseen leikkien, mutta tällaisten sopivan yksinkertaisten ja kiinnostavien tehtävien parissa vierähtää itsenäisesti tovi jos toinenkin.

Samalla autoleikillä voi harjoitella montaa muutakin asiaa kuin värejä. Numeroita voi harjoitella teippaamalla auton kattoon lapun, johon on piirretty tietty määrä palloja, vaikkapa kaksi palloa. Tämä auto pitää ajaa parkkiruutuun, jossa on numero 2. Jos harjoitellaan laskemista, voi auton katossa olla teipattuna lasku ja parkkiruudussa vastaus. Lukemista voi harjoitella teippaamalla auton kattoon lapun, jossa on sanan alkutavu, vaikkapa ta. Tämä auto pitää ajaa parkkiruutuun, jossa on sille sopiva lopputavu, esimerkiksi lo (talo). Tai vaikkapa värejä englanniksi voi harjotella kirjoittamalla parkkiruutuihin värien nimet englanniksi ja autot pitää ajaa värin mukaan oikeaan parkkiruutuun.

Pääsiäismunien vaahtomaalaus

Tulossa on lapsemme kolmas pääsiäinen, mutta koen, että tänä vuonna hän viettää pääsiäistä ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna minulla on ensimmäistä kertaa enegriaa panostaa pääsiäisvalmisteluihin. Nyt taapero on myös sen ikäinen, että voimme tehdä yhdessä pääsiäisaskarteluja ja kasvattaa rairuohoa. Olen odottanut tätä aikaa, jolloin saan itsekin kokea juhlapyhien taikaa lapseni ilon kautta. Tiedän, että näitä vuosia on edessä vain rajallinen määrä ja sen vuoksi meillä aloiteltiin pääsiäisen ennakkotunnelmointia jo viime viikolla.

Ensimmäisenä tutustuimme pääsiäismuniin. Taapero on saanut koristella paperisia pääsiäismunia sormiväreillä ja liimata pääsiäismuniin värikkäitä paperinpaloja. Hän on saanut myös värittää värityskuvia pääsiäismunista. Tulostettavia värityskuvia löytyy netistä paljon.

Innostuin kokeilemaan myös vaahtomaalausta taaperon kanssa ja saimmekin aikaan aika upeita pääsiäismunia. Näitä voisi käyttää vaikkapa pääsiäiskorteissa. Minun ajatukseni on ripustaa vaahtomaalatut pääsiäismunat nauhaan ja tehdä niistä koriste. Meidän pääsiäismunamme olivat siis paperisia, mutta samalla tavalla voi värjätä myös ihan oikeita munia.


Vaahtomaalaus on helppo toteuttaa ja se onnistuu taaperonkin kanssa. Tarvikkeetkin löytyvät usein valmiiksi kotoa. Minä käytin voipaperilla suojattua astiaa, partavaahtoa, sormivärejä (ne eivät varmastikaan olleet parhaat värit tähän tarkoitukseen) sekä vanupuikkoja. Tarvitaan tietysti myös kartonkia, joka on leikattu munan muotoon. Tähän käyttöön voisi sopia vaikkapa vanhat postikortit. Kannattaa varata valmiiksi myös alusta, johon valmiit pääsiäismunat voi asettaa kuivumaan sekä talouspaperia. 



Astiaan levitetään partavaahto, jonka päälle nostellaan pieniä kasoja väriä. Sitten alkaa hauskin osuus. Vanupuikolla vedetään partavaahdon päältä pitkiä suoria vetoja vaaka- ja pystysyynnassa. Syntyy kaunis, marmorinen pinta. Taapero innostui tästä levitysosiosta niin paljon, että meidän kaunis pintamme levittyi jo aika suttuiseksi, mutta pääasia, että lapsi nautti tekemisestä. 



Sitten pääsiäismuna painetaan vaahtoon ja nostetaan kuivumaan. Vaahdon annetaan kuivua jonkin aikaa, jonka jälkeen ylimääräisen vaahdon voi pyyhkiä tai painella pois. Minä annoin osan munista kuivua kokonaan itsekseen ja sen seurauksena muniin jäi pieniä kohtia, joissa ei ole ollenkaan väriä. Vaahdon sekaan voi sekoittaa liimaa, jolloin myös valkoiset osat jäävät näkyviin, kun partavaahto haihtuu pois.








Pehmeät ja värikkäät pompomit

Pompomit ovat olleet ostoslistalla jo pitkään ja nyt pääsiäistarvikkeiden ilmestyessä kaupan hyllyille, oli pompomeja tullut meidänkin kauppaamme. Lapsi ihastui näihin pehmeisiin palloihin siltä istumalta. Hän halusi hypistellä palloja ja leikkiä niillä. Me leikimme ensin värileikkiä, eli taaperon piti järjestää pompomit lokeroihin värin mukaan.


Harjoittelimme myös silmän ja käden yhteistyötä. Taaperon piti siirtää pompomit pihdeillä astiasta toiseen. Meidän käyttämämme pihdit löytyivät lapsen leikkikeittiöstä, eli ovat lasten kokoa. Pompomin poimiminen pihdeillä sujui ihan hyvin, mutta sen pudottaminen toiseen astiaan oli haastavaa. Voimansäätely otetta hellenteässä on siis vielä vaikeaa. 


Pompomit sopivat mainiosti myös palloradalle, josta kerroin eräässä aiemmassa kirjoituksessa. Nyt vaihdoin putkien värit niin, että ne vastaavat värit löytyivät pompomeista ja rata pääsi taas aktiiviseen käyttöön.



Maalarinteipistä on moneksi

Autoratoja, tasapainoratoja, kotileikki... teipistä voi tehdä vaikka mitä. Me ollaan innostuttu teippailusta ja käytetty teippiä nyt useampaankin leikkiin. Lattiateippaukset kestävän muutaman päivän leikin, mutta tänä sohva-autorata oli yhden päivän puuha, sillä teipit irtosivat kankaasta nopeammin. Loistava puuha kuitenkin esimerkiksi flunssapäivälle.



Taaperolle riittää kyllä yksinkertainenkin autorata, joka on hetkessä valmis leikkeihin. Samoja viivoja pitkin me myös harjoittelemme kävelyä etu- ja takaperin sekä sivuttain. Harjoittelemme näitä taitoja monesti myös ilman viivaa, eikä taapero viivalla vielä oikein pysykään, mutta viiva selkiyttää reittiä ja taaperolle voi antaa myös itsenäisiä tehtäviä: "Kulje viivan päähän ja takaisin takaperin". Taitoradan voi tehdä myös toisin päin, eli teippiin ei saa koskea. Tällöin harjoitellaan mm. teipin yli hyppäämistä.



Olemme myös teipanneet lattiaan koteja eläimille. Samat teippaukset ilahduttavat monta päivää ja kun kiinnostus vähenee, voi tehdä taas uuden teippauksen. Uutta iloa saa myös teippaamalla vanhan asuinalueen yhteyteen vaikka kaupan tai kirjaston.



Taaperokin tykkää teippailla ja välillä annan teipistä taaperolle pieniä paloja ja hän teippaa niitä lattiaan - teippitaidetta.





Taapero liimaa: autoja ja lumiukkoja

Olen alkanut pitää ainakin yhtä askartelua valmiiksi esivalmisteltuna, jotta askarteluinnon iskiessä pääsemme heti askartelemaan. Käytän askarteluihin (ja muihinkin aktiviteetteihin) koreja, joihin kerään kaikki tarvikkeet valmiiksi silloin, kun siihen on hyvä hetki. Kun päätämme askarrella, minun tarvitsee vain ottaa kori esiin.


Nyt olemme tehneet yksinkertaisia askarteluja, joissa taapero liimaa valmiiksi leikatut palat kartongille. Lumiukot ovat olleet talven kestosuosikki, helppoa ja hauskaa. Teimme myös ystävänpäiväkortit tällä teemalla ja taapero osaakin jo liimailla palat oikeille paikoilleen ilman isompaa ohjausta. Askartelusilmien liimaaminen ei vielä onnistu, vaan siinä tarvitaan minun apuani.



Nämä ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan helppoja ja kivoja askarteluja, joiden lopputuloksesta taapero on ylpeä. Valmisteluun kuluu 5-10 minuuttia ja kun esivalmistelun on tehnyt etukäteen, on askartelun aloittaminen helppoa milloin vain. Itse ostan paperilajitelmia, joissa yhdessä nipussa on kattava värilajitelma, joka riittää askarteluun pitkäksi aikaa. 

Kunhan taapero vähän varttuu, sopivat nämäkin itsenäiseksi puuhasteluksi. Tällä hetkellä hän tarvitsee vielä neuvoja siihen, mihin mikäkin osa liimataan. Alla samalla tavalla toteutettu autoaskartelu.





Jalkoja ja käsiä, värejä ja temppuilua

Meidän taapero pitää temppuradoista. Välillä innostumme niistä niin paljon, että siivoaminen ei enää olekaan mikään pikkuhomma, kun koko koti on myllätty. Nyt päätin kehitellä jotakin, mikä on nopeammin siivottavissa ja hyödynnettävissä myös muihin leikkeihin. Leikkasin kartongeista käden- ja jalankuvia. Tein niitä taaperon koossa ja aikuisen koossa. Ajattelin käyttää jalanjälkiä osana temppurataa, mutta tällä kertaa päädyimmekin tekemään radan pelkästään näistä.


Kiinnitin jalanjäljet lattiaan teipillä ja näytin taaperolle, miten radalla kuljetaan. Lapsi oli tapansa mukaan heti innolla mukana, mutta malttoi kuitenkin keskittyä niin, että sai askelluksensa sopimaan jalanjälkiin. Hän kulki edestakaisin rataa pitkin. Hauskaa! Lisäsin mukaan kädenjälkiä ja tehtävä muuttui yllättävän haastavaksi. Lapsen piti pysähtyä käden kohdalla ja koskettaa kädenjälkeä, jonka jälkeen matka jatkui taas kävellen. Tämä vaati jo aika paljon enemmän miettimistä ja minun apuani.



Harjoittelimme jäljillä myös värejä. Asetin käsiä ja jalkoja sekaisin lattialle. Annoin lapselle ohjeen, mitä hänen piti tehdä: "kosketa kädelläsi sinistä kädenjälkeä." Värit olivat vielä hukassa, joten otin malliksi ohjeen värisen kartonginpalan ja näytin sitä lapselle samalla, kun annoin ohjeen. Sanoin: "kosketa jalallasi keltaista jalanjälkeä", ja näytin samalla keltaista kartonginpalaa. Tämä se vasta olikin hauskaa! Seuraavalla kerralla aion laittaa jäljet kauemmas toisistaan, jolloin tästä syntyy samalla liikuntaleikki.

Tehtävää voi vaikeuttaa ottamalla aikuisen jalan- ja kädenjälkiä mukaan. Tälloin lapsen pitää muistaa jo aika pitkä ohje, jossa on kerrottu, millä ruumiinosalla lapsen tulee koskettaa (jalka/käsi), mitä hänen tulee koskettaa (jalanjälkeä/kädenjälkeä), minkä kokoinen (iso/pieni) ja minkä värinen kosketettava jälki on. "Kosketa jalallasi isoa punaista jalanjälkeä."

Lopuksi lapsi keräsi vielä jäljet väreittäin kasoihin, jotka laitoimme odottamaan seuraavan päivän leikkejä. Lapsi kuitenkin kaivoi jäljet esiin vielä uudelleen samana päivänä ja leikit saivat jatkua.






Lumimaalausta

Me ollaan oltu yli kaksi viikkoa sisällä, koska taaperon yskä menee pahaksi pakkasessa ja sitten meillä yskitään koko yö. Koska emme pääse ulos, toimme lumen tänään sisälle.


Hain ulkoa koskematonta lunta laatikkoon ja tein kuppeihin väriä. Meiltä löytyi vain vesivärejä ja sormivärejä. Päätin kokeilla molempien toimivuutta lumimaalaukseen. Sininen väri on vesiväriä ja muut värit veteen sekoitettua sormiväriä, joka oli paljon paksumpaa.

Taapero innostui lumimaalauksesta. Hän viihtyi itsekseenkin maalauksen parissa ja minä sain siivoiltua samalla. Koska laatikossa on reunat, oli maalausalue taaperolle selvä, eikä väriä löytynyt mistään muualta, vaikka hän maalailikin omatoimisesti.

Kun lumi oli maalattu täyteen, taapero sai kertoa minulle, mitä on maalannut. Tässä kuvassa "Sanna imuroi. Pikkuveli on surullinen." Olemme lukeneet juuri Sanna-kirjoja ja ilmeisesti taapero sai kirjasta inspiraation taideteokseensa. Ihailtuamme maalausta, kaavin lusikalla kerroksen lunta pois ja taapero sai taas aloittaa puhtaalta lumelta. Mikäli lumen kaapiminen ja taideteoksesta luopuminen tuntuu kurjalta, voi teoksen ikuistaa kameralla ennen kaapimista.

Vesileikkejä

Taapero rakastaa uimista ja vesileikkejä. Melko harvoin vesileikkejä tulee kuitenkaan kylpyä lukuun ottamatta kotona leikittyä, vaikka se on helppoa, nopeaa ja hauskaa. Yskän vuoksi emme ole päässeet uimaan moneen viikkoon ja siksi päätinkin aktivoitua vesileikkien kanssa. Tänään pelastimme ankkoja. Laitoin laatikon pohjalle vähän vettä, ankat veteen uiskentelemaan ja kerroin taaperolle pienen tarinan ankoista. Sitten alkoi toiminta, jossa taaperon tehtävänä oli pelastaa ankat vedestä.


Ankan saaminen kauhaan oli aluksi yllättävän haastavaa. Pian taapero alkoi käyttää laatikon seinämiä apunaan ja ankat pelastuivat yksi kerrallaan. Ankan mukana taapero kippasi aina kauhallisen vettä pyyhkeen päälle, joten päädyin laittamaan toisen astian pelastuslautaksi. Taapero jaksoi pelastaa ankat monen monta kertaa. Jossakin vaiheessa ankat unohtuivat ja taapero kauhoi innoissaan pelkkää vettä astiasta toiseen. Loppujen lopuksi hän kaappasi koko laatikon syliinsä ja kaatoi vettä astiasta toiseen. Kiitos nopeiden refleksien, talo säästyi vesivahingoilta ja empiiriset tutkimukset saatiin suoritettua kunnialla loppuun. Muutaman tunnin päästä taapero ilmoitti, että haluaa taas pelastaa ankkoja. Onneksi tämäkin aktiviteetti on nopeasti ja helposti järjestettävissä, joten taapero pääsi leikkimään vesipelastusta.




Taapero luokittelee

Me olemme ihan viime aikoina alkaneet leikkiä luokitteluleikkejä. Valitsemme kaksi eri ryhmää, esimerkiksi pallot ja eläimet. Asetamme esineet kasaan lattialle ja kasan eteen kaksi lautasta. Kysyn taaperolta, mitä tavaroita meillä on. Kysyn, miten pallot ja eläimet voisi jakaa kahteen ryhmään niin, että osa tulee toiselle lautasella ja osa toiselle. Lautaset ovat taaperolle tärkeät, sillä ne auttavat häntä hahmottamaan kaksi eri ryhmää. Kysymyksenasettelulla voi ohjata tehtävää helpommaksi tai vaikeammaksi nimeämällä esineet tai jättämällä ne nimeämättä: "Miten nämä tavarat voisi jakaa kahteen eri ryhmään?".


Aluksi taaperolla ei ollut aavistustakaan, mitä tarkoitan, mutta tekeminen oli alusta asti valtavan hauskaa ja hänen aseteltua tavarat lautasille miten sattuu, hän hihkaisi aina: "Lisää tehtäviä!". Autoin häntä alkuun näyttämällä itse, miten jaan esineet ja sanoitin tekemääni samalla. Sitten annoin taaperon tehdä ja sanoitin hänen puolestaan. Lopulta taapero alkoi saada ajatuksesta kiinni ja osaa jo jonkin verran ryhmittelyä ilman, että sanoitan ryhmät hänelle.



Me olemme leikkineet paljon värileikkejä ja värien ryhmittely on taaperolle selkeästi esineitä helpompaa. Esineiden ryhmittely tuntuu olevan tällä hetkellä juuri oikean vaikeustason tehtävä, eli taapero joutuu hieman miettimään päästäkseen oikeaan ratkaisuun, mutta tehtävä ei suju häneltä liian helposti. Me olemme käyttäneet luokittelussa mm. autoja, palloja, leikkiruokia, palikoita, työkaluja, sukkia, kirjoja, eläimiä. Valitsemme aina kaksi eri ryhmää kerrallaan ja ryhmittelyn jälkeen vaihdan toisen ryhmistä niin, että toinen pysyy samana seuraavaan tehtävään.





 Kun taapero kasvaa ja luokittelu alkaa sujua, voi siirtyä aina vaikeampiin käsitteisiin, kuten vaikkapa hälytysajoneuvot ja muut autot, lämpimät ruuat ja välipalat, autokirjat ja muut kirjat. 

Pallonheittoa ja keilausta

Nyt täytyy myöntää, että vähän innostuin ja tuli tehtyä aika isokokoinen projekti. Miehelle tuli iso paketti ja minä ryntäsin heti hyödyntämään suurta laatikkoa. Tuli aika hieno palloseinä, jossa on tarkoitus laittaa palloja (tai miksei muitakin esineitä) oikeasta aukosta.


Tämä toimii vähän isommilla myös tarkkuusheitossa ja sain haastaa itseänikin, kun taaperon kanssa heittelin palloja vähän matkan päästä sisään. Taapero ei tietenkään vielä heittäen saa palloja aukoista, mutta hänestä on silti hauskaa heitellä palloja kanssani. Seinää hän käyttää sitten väriharjoituksiin palloilla. Vihreä on ollut hänelle pitkään haastava, mutta nyt sekin alkaa jo löytyä.


Minä jätin laatikon alaosaan seinämät, jotta heitetyt pallot eivät lähtisi vierimään, vaan jäisivät laatikon sisään, josta ne on näppärä poimia seuraavalle heittokierrokselle. Kun palloseinä on seinää vasten, putoavat korkeammallekin heitetyt pallot seinän kautta laatikkoon.



Tästä askartelusta jäi pahvia vielä yli ja minulla onkin jo seuraava idea mielessä. Kannattaa siis säästää ne vähän pienemmätkin pahvinpalat ja pysyä kuulolla. 

Toinen palloaktiviteetti, jota olemme tehneet, on keilaus. Asettelemme muutaman talouspaperihylsyn keiloiksi (myös muovipullot sopisivat hyvin) ja yritämme kaataa niitä vierittämällä palloa. Kaatuneiden keilojen nostaminen on taaperosta mukavaa. Mikäli taapero on malttavaisella tuulella, laskemme yhdessä kaatuneet keilat.